Minusta pyöräily on monipuolisinta urheilua kuvattavaksi. Siksi rakastan sitä. Se sisältää niin monentyyppistä valokuvaamista: ensin on kilpailua edeltävät edustustilaisuudet, jolloin voi kuvata muotokuvia, sitten itse toiminta, jonka voi rajata maisemaan, ja lopulta maaliin tulo, jossa on raakaa toimintaa, energiaa ja tunnetta.
Tunne on merkittävä osa hyvää pyöräilykuvaa. Vaikka kaikenlaisia tyylejä voi käyttää, parhaat kuvat sisältävät kolme asiaa. Ensinnäkin niissä on paikan tunnelmaa, mikä voi tarkoittaa, että kuvaan otetaan mukaan kuuluisa monumentti tai maamerkki. Toiseksi mukana ovat kilpailun tärkeimmät henkilöt, mahdollisesti johdossa oleva keltaista paitaa kantava pyöräilijä tai joku potentiaalinen voittaja. Ja kolmanneksi tarvitaan jotain tunteeseen ja ponnisteluun viittaavaa – hikeä kasvoilla tai repeämä kisapaidassa kertomassa aiemmasta kaatumisesta.
Mahdollisten kuvaustyylien määrä ja se, mihin kuvaajalla on pääsy, edellyttävät varautumista objektiivien suhteen. Onneksi Sonyn Alpha-objektiivini ovat melko pieniä, joten pystyn ottamaan suurimman osan varusteistani mukaan. Tavallisesti minulla on kaksi Sonyn Alpha 9 -runkoa, toisessa 100–400 mm:n objektiivi ja toisessa 85 1.4 ennen kilpailua ja 16–35 mm:n objektiivi kilpareitillä ja maalissa. Niiden ansiosta voin tehdä monipuolisia rajauksia. Maaliviivan jälkeen saatan vaihtaa 50 1.8 -objektiivin ikuistaakseni aitoja hetkiä, mutta sekin löytyy laukustani tarvittaessa.
Vaikka 16–35 mm:n objektiivia ei aina yhdistetä urheiluun, siitä voi olla hyötyä kilpareitin varrella. Sen ansiosta pystyn olemaan luovempi rajauksissa, voin esim. kuvata kahvilan ikkunoiden läpi tai auton sisätilan kautta saadakseni erilaisen näkökulman. Alpha 9:n kääntyvän näytön ansiosta voin kuvata ylä- tai alakulmasta, pääsen käsivarren mitan verran väkijoukon yläpuolelle, saatan seistä auton päällä tai mennä mahdollisimman lähelle maata saadakseni pyöräilijät näyttämään vaikuttavimmilta. Näin saan myös hieman epätarkan etualan, lisää syvyyttä ja johdatettua katseen toimintaan.
Alpha 9:n automaattitarkennusjärjestelmä on mahtavan edistyksellinen mutta myös erittäin mukautuva, juuri täydellinen pyöräilyyn. Käytän aina jatkuvaa automaattitarkennusta, ja toimintakuviin valitsen alueeksi joustavan pisteen. Asetan sen monivalitsimella keskelle tai hieman sivuun, jos haluan laittaa pyöräilijät kuvan jompaankumpaan reunaan, sitten siirrän kameraa pitääkseni haluamani pyöräilijän tarkennettuna. Minusta tämä on paras tapa, erityisesti kun minua kohti rynnistää ryhmä toisiaan töniviä kilpailijoita sprintissä. Jos kuvaan muotokuvia tai aitoja hetkiä kilpailun lopussa, vaihdan silmien seurantatilaan.
Sovellan pyöräilykuvauksissa valotukseen kolmea päälähestymistapaa. Ensimmäinen on kohteen pysäyttäminen, ja silloin kuvaan aina aukon esivalinnalla. Koska kuvan kirkkaus vaihtelee ajajia seurattaessa, sillä saa paremman valotuksen kuin manuaalisesti. Asetan aukon, sitten ISO-herkkyyden automaattiselle ja rajaan lyhyimmäksi valotusajaksi noin 1/1000 s. Sen jälkeen käytän vain valotuksen korjaussäädintä valaistusolosuhteiden mukaan, ja valotan tai pimennän tarvittaessa. Sonyn peilittömien kameroiden hienous on siinä, että näen sen vaikutuksen valotukseen heti elektronisesta etsimestä.
Passiivisemmissa tilanteissa kuvaan manuaalisella ja käytän tarkoituksella keskipitkiä valotusaikoja, kuten 1/60 s. Saatan esimerkiksi kuvata kaupan sisältä ja rajata ohiajavan pyöräilijän oviaukkoon, jolloin saan sisätilan ja yleisön teräviksi. Kun pyöräilijä sitten ajaa ohi, liike sumenee hieman, mikä saa sen tuntumaan elävältä. Jos pyöräilijä on liian terävä tällaisissa tilanteissa, hän sekoittuu liikaa kohtauksen staattisiin osiin.
Kolmas tapa ovat panorointikuvat, joissa yhdistyvät pitkä valotusaika ja kameran liike, jolloin pyöräilijä pysyy tarkennettuna mutta tausta on epätarkka. Pyöräilijän panorointi on melko hankalaa: panorointi hoidetaan noin 1/10 sekunnin valotusajalla, jolloin jää paljon tilaa virheille. Kamera voi täristä, mutta myös pyöräilijän vartalo saattaa liikkua ylös ja alas. Jatkuvalla kuvauksella on enemmän mahdollisuuksia onnistua, ja jos edes lasit, kypärä tai kasvot ovat terävät, olen onnistunut.
