Rakastan sanontaa: ”Hyvät kuvat otetaan hyvillä kameroilla. Upeita kuvia otetaan sydämellä ja sielulla.”

Ihmisten kuvaaminen on mielestäni valokuvauksen dynaamisin ja haastavin ala. Valokuvaajien ei tulisi koskaan unohtaa, että valokuvassa poseeraaminen vaatii luottamusta. Se on hauras ja herkkä taide, jota valokuvaajan on kunnioitettava.

Joskus kohteeni sanovat pitävänsä itseluottamuksestani, koska se saa heidät tuntemaan olonsa rennommaksi. Tämä itseluottamus tulee perusteellisesta valmistautumisesta, ainakin teknisesti. Jos keskityt liikaa esimerkiksi f-lukuihin ja kameran hallintaan, sinulla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta kiinnittää tarpeeksi huomiota kohteeseen.
Tunne varusteesi ja käytä niitä.

On hienoa, että kamerani ajattelee puolestani, jolloin voin keskittyä kiinteästi kuvani tärkeimpään asiaan – kohteeseen. Olen käyttänyt kaikkia Sony Alpha 7 -kameroita, mutta käytän tällä hetkellä lippulaivaa Sony Alpha 1:tä. Sen korkearesoluutioinen tunnistin antaa minulle kaikki kaupallisessa ja toimituksellisessa työssä tarvitsemani tekniset ominaisuudet ja nopeuden, jolla voin vangita pienimmätkin muutokset ilmeissä.

Minulle yksi Sonyn kameratekniikan tärkeimmistä parannuksista on ollut Eye AF -toiminto. Kuvaan usein muusikoita huonoissa valaistusolosuhteissa. Alpha 1:n Eye AF -järjestelmän ansiosta voin tarkentaa kohteen silmään, vaikka valaistusolosuhteet eivät ole tarpeeksi hyvät nähdäkseni kohteen silmät omin silmin. Aiemmin tällaista kuvausta varjostivat huoli siitä, olisivatko kuvat tarkkoja. Minun ei tarvitse enää huolehtia siitä.

Tarina kehyksessä

Kuvan kehystä pitäa ajatella samalla tavalla kuin taidemaalarit kanvaasia. Yksi yleisimmistä virheistä, joita aloittelijat tekevät, on keskittyä kuvaamaansa henkilöön ja unohtaa muu kuva. Tämä tarkoittaa, että he täyttävät kaksi kolmasosaa ”kankaasta” jollakin merkityksettömällä, eikä sen pitäisi olla näin. Ajattelen laukausta niin, että taustaa tai etualaa ei ole, vaan vain yksittäinen asia tai henkilö, joka on tarina kehyksen sisällä.

Jos työskentelen ihmisen kanssa, yritän aina selvittää hänen tarinansa ja korostaa tätä ajattelemalla, kuinka kerron sen linssini läpi. Vaikka kuva olisikin yksinkertainen mustavalkoinen muotokuva, minun on silti ensin vakuutettava itselleni, miksi olen täällä ja mitä teen.

Se, mitä katsoja näkee kehyksessä, riippuu käyttämäni objektiivin polttovälistä. Kuvaan tällä hetkellä 135 millimetrisellä uskomattoman terävällä 135 mm f/1.8 G Master -objektiivilla. Ihastuin objektiiviin heti kun kokeilin sitä. Käytän sitä yleensä täyspitkiin ja lähikuviin – siinä on sulavin bokeh-sumennus. Käytän myös 85 mm ja 24–70 mm G Master -objektiiveja. Nämä kolme objektiivia kattavat noin 90 % ottamistani muotokuvista, ja 135 mm:n objektiivi on minun valintani. Jos kuitenkin työskentelen paikan päällä ja haluan matkustaa kevyesti, otan mukaani yhden objektiivin kuvaustyypistä riippuen.

Sommitelma

Sommitelma on leikkisä asia. Sinun täytyy tuntea muutamia sääntöjä niin hyvin, että ne ovat melkein alitajuisia. Sen jälkeen voit vapaasti improvisoida ja päästää inspiraatiosi valloilleen kuvauksen aikana. Aivan kuin soittaessasi instrumenttia sinun on tunnettava nuotit ennen kuin voit aloittaa improvisoinnin.

Jos et tunne perusasioita ja alat improvisoida, saatat luoda outoja sommitelmia. Idea voi olla hieno, mutta kuvakokonaisuus on sekava. Näen tätä paljon, ja sitä tapahtuu erityisesti lahjakkaille ihmisille, joilla on paljon ideoita ja jotka luulevat voivansa ohittaa perusasiat.

Valaistus

Kohteen valaiseminen ei tarkoita vain valon kytkentää päälle tai pois. Valolla on monia ominaisuuksia, kuten väri, voimakkuus, terävyys ja suunta. Tärkeintä on analysoida ja ymmärtää näkymän olemassa oleva valo, ennen kuin päätät, mitä haluat tehdä sillä.

Minulle valaistusprosessi alkaa usein pienillä liikkeillä sen sijaan, että lisäisin heti suuria valoja, telineitä ja softboxeja. Jos siirrät kohdettasi vain muutaman metrin, valo voi muuttua täysin. Kuvauskulman muuttaminen voi myös luoda täysin erilaisen perspektiivin ja taustan, mikä taas muuttaa sommittelun ja valon yleistä tasapainoa.

Minulla on paljon vapautta työskennellä luonnollisessa valaistuksessa, koska Alpha 1:n tunnistinta voidaan käyttää korkealla herkkyysasetuksella ilman, että tarvitsee huolehtia kuvanlaadun heikkenemisestä. Pystyn kuvaamaan albumien tai lehtien kansia ISO 3200:lla, mikä antaa paljon enemmän vapautta minulle ja tilaa luovuudelle.