”Minusta muotokuvauksessa 99 % on viestintää ja ainoastaan 1 % laukaisimen painamista”, sanoo Frank Doorhof. ”Se erottaa minun tapani vakiotyöskentelytavasta. Haluan syventyä valokuvaamaani henkilöön ja oppia tuntemaan hänen persoonallisuuttaan, musiikkiaan tai taidettaan, ja haluan näiden asioiden huokuvan kuvistani.” Tämä lähestymistapa on auttanut valtavasti Frankin töissä, erityisesti hänen kuvatessaan julkkiksia, muusikoita ja muita esiintyviä taiteilijoita, ja saanut hänen kuvansa näyttämään henkilökohtaisilta ja eloisilta. Tärkeä osa siinä on vuorovaikutuksen pitäminen maanläheisenä. ”En näe kuuluisuuksia eri tavalla kuin tavallisiakaan ihmisiä”, hän selittää. ”Kyllähän he ovat työkseen esillä, mutta he ovat silti ihmisiä, kuten sinä ja minä. Kun kohtelen heitä tällä tavalla, olen huomannut, että heistä tulee rennompia. Näin he myös pystyvät luottamaan minuun”, kertoo Frank.
Jotta valokuvaaja voi käyttää näin paljon ajastaan kuvattavan luottamuksen voittamiseen, hänen täytyy tietysti myös luottaa täysin kameraansa. Frankin luottokamera on Sonyn Alpha 7R IV. ”Kalusto ei ota itsestään kuvaa, mutta se ehdottomasti auttaa siinä, erityisesti kun tietää voivansa luottaa siihen”, hän selventää. ”Mielestäni Sony eroaa muista siinä, että se ei petä, kun sitä tarvitsee. Alpha 7R -sarja on toiminut minulla hienosti, ja uusimmassa rungossa yhdistyvät erinomainen ISO-herkkyys ja valtavan suuret 60 megapikselin kuvat. Kun siihen lisätään vielä hiljainen suljin, saadaan työkalu, jolla voin jatkaa töitäni huoletta. Minun ei tarvitse edes miettiä kameraa otosten välissä.”
Frank muistelee, kuinka hän kuvasti pianisti Wibi Soerjadia live-konsertissa: ”Noissa olosuhteissa olen tyytyväinen, jos ISO-arvo pysyy alhaisempana kuin 64 000 – ja kyllä, tarkoitan todella 64 000, koska herkkyys on niin hyvä. Olen valinnut niinkin korkean arvon kuin 102 400, ja kuvaa käytettiin prosessoinnin jälkeen suuressa A0-julisteessa. Tämä ei olisi tullut kuuloonkaan muutama vuosi sitten. Hiljaisen sulkimen ansiosta pääsen myös lavalle ja voin kuvata käsivarren mitan päästä sellaisia taitelijoita kuin Wibi. Hän jopa lähetti minulle väliajalla viestin kertoakseen, että ei kuullut mitään! Tätä valokuvaajan ja kuvattavan välistä luottamusta vahvistaa tekniikka, sillä voin luottaa Alpha 7R IV:n toimivan täydellisesti, kun panen sen koetukselle.”
Luottamus näkyy selkeästi Frankin kuvissa: sen avulla hän luo aidomman vaikutelman kuvattavistaan ja pystyy tekemään luovia kokeiluja saadakseen voimakkaampia ja vaikuttavampia muotokuvia. ”Mielestäni monet ihmiset aliarvioivat sitä, kuinka tärkeää taiteilijan tai mallin on tuntea olonsa rentoutuneeksi valokuvaajan kanssa”, hän selittää. ”He ovat erittäin tietoisia imagostaan ja sen tärkeydestä, joten heidän luottamuksensa voittamiseksi varmistan, että jo ensimmäiset ottamamme kuvat ovat kunnossa valaistuksen ja tunnelman osalta.” Siinä auttavat valojen pystyttäminen ja testaaminen etukäteen ja valotusmittareiden käyttö, jolloin aika – tai luottamus – ei hupene asetusten korjailuun. ”Näytän myös kuvattaville jatkuvasti ottamani kuvat”, Frank jatkaa. ”Jos he eivät pidä jostakin, poistan sen heti varmistaen, että he tietävät sen.”
”Siinä suhteessa meillä valokuvaajilla on paljon valtaa. Upea kuva voi todella saada jonkun uran nousukiitoon”, Frank jatkaa. Hän muistelee, kuinka keksi huilisti Nathanael Carrén kanssa idean, josta he molemmat innostuivat. ”Klassisen musiikin esittäjien saattaisi luulla haluavan itsestään virallisia kuvia, mutta hän halusi jotain erilaista” Frank kertoo. ”Keskustelimme albumin nimestä, hänen musiikissa näkemistään väreistä ynnä muusta… ja päädyimme lähes liioiteltuihin kuviin, joissa oli upeita värejä ja savua. Hän piti kuvasta yhtä paljon kuin minäkin. Tämä kertoo, mitä voi tapahtua, kun ottaa persoonallisia tai henkilön omaan projektiin sopivia muotokuvia.”
Frank kehittyy koko ajan ja nauttii edelleen luovan vapauden tuovasta luottamuksesta, joten hän ei aio lopettaa artistien ja muusikoiden kuvaamista. ”Joskus nämä kuvaukset ovat kertaluonteisia, mutta itse jatkan mielelläni samojen ihmisten kuvaamista”, hän sanoo. ”Se puhuttelee valokuvauksessani humaanimpaa ja sosiaalisempaa puolta, josta nautin. Luodessamme suhteen ihmiseen tajuamme, että olemme kaikki samanlaisia, olimmepa kuuluisia tai emme. Kun on saanut tällä tavoin aidon yhteyden ihmiseen, kuvaustilanteesta tulee luonnollisempi ja aidompi. Kuvattava on mielellään kameran edessä, ja muotokuvista tulee sen ansiosta paljon parempia.”
”Miksi teeskennellä, kun voi luodaˮ
