Kate Kirkmanin tie valokuvaajaksi eroaa useimmista muista. Alun perin hän opiskeli kuvataidetta ja taidehistoriaa, minkä jälkeen hän työskenteli media-alalla. Kaikki kuitenkin muuttui hänen tultuaan äidiksi. Kate huomasi etsivänsä uutta kiinnostuksen kohdetta ja pakoreittiä, jotta hänen ei tarvitsisi palata toimistojen ja työmatkojen maailmaan.
"Meillä oli vanha filmikamera, joka herätti mielenkiintoni, mutta olimme jo siirtyneet digiaikaan, joten pyysin joululahjaksi digitaalijärjestelmäkameran. Tästä kaikki alkoi oikeastaan harrastuksena. Suoritin sitten avoimessa yliopistossa kirjekurssin nimeltä The Art of Photography. Kurssi ei tarjonnut paljonkaan tietoa kameran käytöstä, vaan sillä keskityttiin enemmän asetteluun ja väreihin. Tajusin, että se muistutti hyvin paljon taideopintojani yliopistossa, ainoastaan media on eri. Tämä kuulostaa kauhealta, mutta mielestäni on aina ollut mielenkiintoista se, että valokuvaus on vain nopeampaa, se on välitöntä. Näet haluamasi tulokset nopeasti, minkä ansiosta työskentely on todella tyydyttävää."
Katen taiteen ja taidehistorian opinnoista oli todella hyötyä, kun hän aloitti matkansa valokuvaajana. Niistä on edelleen hyötyä hänelle valokuvaajana nykyäänkin. "Olen ottanut paljon taidemaailmasta", hän sanoo. "Visuaalisen asettelun sanasto on samankaltaista kuin taidehistoriassa oppimani. Jotkut ihmiset osaavat luonnostaan luoda parempia kuvia kuin muut, mutta oman teoriani mukaan kenelle tahansa voi opettaa asettelua, joka parantaa heidän töitään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että asettelun perusteiden opettaminen tekee kenestä tahansa paremman valokuvaajan."
Kate kertoo, että hänelle valo on kuviensa tärkein elementti: "Jos ymmärrät valoa, ymmärrät valotusta, jolloin voit ottaa kuvan haltuun ja tehdä siitä jännittävän. Tiedän, miten haluan kuvata valoa, ja vaikka se voi olla joskus vaikeaa kuvauspaikoilla, on se myös mukavin osa valokuvauksen matkaa – löytämistä."
Katen valonkäyttö on aina läsnä hänen ihmiskuvissaan. Onpa kyseessä sitten yhden ihmisen muotokuva, perhekuva, budoaarikuva tai hääkuva, kaikki ne ilmentävät hänen ainutlaatuista tyyliään ja kaikista niistä loistaa läpi hänen valonkäyttönsä ja taidetaustansa. Jokainen kuva on jo itsessään taideteos, joka on tarkoitettu ripustettavaksi seinälle kaikkien nähtäville.
Kate työskentelee miehensä kanssa hääkuvia ottaessaan. Hän sanoo heidän roolinsa olevan tarinan kertominen, mutta heidän filosofiansa eroaa suuresti dokumentaarisista kuvaajista. "Uskomme, että me teemme kuvia aivan yhtä paljon kuin otamme niitä", hän sanoo. "Liikuttelen ja ohjeistan kohteita ja yritän saada heidät mahdollisimman kauniiseen valoon – me luomme näitä hetkiä, emme vain kuvaa sitä, mitä tapahtuu."
Kate luottaa kuvauksissaan kahteen Sony α9 -kameraan. Hänen mielestään Sony α9:ssä yhdistyvät erinomaisesti koko ja nopeus sekä automaattitarkennuksen, että kuvausnopeuden suhteen. "Lisäksi tarvitsin kameran, jossa on kaksi korttipaikkaa. En voi tinkiä siitä, kun kuvaan häitä".
Objektiivien suhteen Katella on tietyt luotto-objektiivit. "Käytän Sony G Master -objektiivia kaikissa ihmiskuvissani. Minulla on FE 70-200mm f/2.8 GM, FE 24-70mm f/2.8 GM ja 85mm f/1.4 GM. Käytän myös FE 50mm f/2.8 -makro-objektiivia, mutta se on oikeastaan lähinnä vain lähikuviin."
Digitaalijärjestelmäkameran vaihtaminen peilittömiin kameroihin on vaikuttanut merkittävästi Katen kuvaustapaan. "Koska olen vaihtanut digitaalisesta järjestelmäkamerasta, en tulisi nyt edes toimeen ilman tiettyjä toimintoja", Kate kertoo. "Mahdollisuus nähdä lopullinen kuva etsimessä ennen kuvan ottamista on uskomatonta. Eye AF -toiminnon ansiosta voin pidellä kameraa missä tahansa ja silti saada silmät kohdistettua."
"Huomasin, että siirtyminen digitaalijärjestelmäkamerasta peilittömään oli todella helppoa – aivan kuin hankkisi auton, jollaista ei ole koskaan ennen ajanut: aluksi se tuntuu vieraalta, mutta muutaman ajelun jälkeen se sujuu kuin luonnostaan. Olen rehellisesti sitä mieltä, että nyt palaaminen olisi todella outoa, jos en näkisi valotustani, mikä tuntuu nyt täysin itsestään selvältä. Se olisi todella vaikeaa."
”Jahtaan valoa ikuisesti. Valo tekee tavallisesta taianomaista” – Trent Parke