”Tunne siitä, että on itse paikalla.” Näin vastaa Alice Greenfield, kun häneltä kysytään, mikä on olennainen ainesosa hänen kauniissa kuvissaan, joissa yhdistyvät katu-, elämäntyyli- ja matkavalokuvaus. Unenomaista nostalgiaa hehkuvat valokuvat tuntuvat herättävän muistoja paikoista, joissa katsoja ei ole välttämättä koskaan käynyt. ”Minulle valokuvaus on eräänlaista aikamatkustusta”, hän jatkaa. ”Tehtäväni on viedä katsoja tiettyyn hetkeen, ja siihen liittyy monia asioita.”

Muistot ovat tarina, jota kerromme itsellemme ja muille. Alice on taitava viestijä, joten ei liene yllätys, että hän on kouluttautunut elokuvaajaksi. Se on ala, jolla valo, liike, värit ja sommittelu vetävät katsojan mukaan tarinaan. Mutta Alicen kuvissa on myös rehellisyyttä, kuten käy ilmi hänen tuoreista otoksistaan Italian aurinkoiselta Amalfin rannikolta. ”Ei ole väliä, olenko kotona tai ulkomailla – etsin aina kunkin paikan ydintä”, hän selittää, ”ja pyrin luomaan rehellisen portfolion kokemuksestani. Pidän itseäni tarinankertojana, mutta minulla on aina hyvin inhimillinen näkökulma. Haluan ihmisten aistivan, että kameran takana on joku – ja se kumpuaa pitkälti siitä, että olen aika sentimentaalinen tyyppi. Pidän päiväkirjaa ja kokoan elämääni sanojen ja kuvien avulla. Itse asiassa portfoliotani voisi kutsua kauniiden paikkojen päiväkirjaksi.”

Luodakseen tuon päiväkirjan ”sivut” Alice hyödyntää valokuvauksessaan odottamista, tarkkaa sommittelua ja tilaisuuksien hyödyntämistä. ”Kun opiskelin, käytimme filmiä”, hän kertoo, ”ja se opetti minua valikoimaan ja harkitsemaan. Pidän huolen siitä, että saan hyviä tuloksia suoraan kamerasta, joten voisi kai sanoa, että kuvieni muokkaus alkaa jo kauan ennen kuin painan suljinta.” Merkittävä osa tätä on keskittyminen väreihin. ”Värit ovat mielestäni valtavan tärkeitä,” hän sanoo, ”sekä kuvatessa että värien jälkikäsittelyssä – ja yritän aina luoda kuviini paletin, joka tuntuu nostalgiselta. Koska tiedän, millaiset värit toimivat, voin olla valikoiva. Jos vaikka kuva-alalla on kirkkaan vihreä auto, jota en halua kuvaan, rajaan uudelleen. Tai odotan täydellistä punaista vespaa, koska en halua kuvaan valkoista... Käytännössä muokkaan värejä livenä, mikä on tyydyttävämpää kuin niiden säätäminen myöhemmin.”

Oikeanlainen kamerakalusto on myös olennaisen tärkeää Alicelle katukuvaamisessa. ”Valitsin Sony Alpha -kamerat, koska ne ovat niin hyviä hybridityössä, mutta tiedän myös, että saan erilaisen tunnelman ja tulokset riippuen siitä, millaisen rungon otan mukaani. Kadulle ja matkoille haluan pienen kameran, ja Sony Alpha 7C II, jota käytin yhdessä Alpha 7 IV:n kanssa Amalfin matkalla, oli nappivalinta.” ”Niin tehokas ja edistyksellinen kuin Alpha 7C II onkin, suuri osa sen viehätyksestä on se, miltä se minusta tuntuu”, hän jatkaa. ”Pidän siitä, että siinä on laadukas elektroninen etsin ja kunnon ergonomia ja että se tuntuu kestävältä, oikealta työkalulta. Automaattitarkennuksen suorituskyky ja nopeus ovat yhtä erinomaisia kuin Sonyn suuremmissa kameroissa, ja saan kuviin haluamani syvyyden, terävyyden ja värit. Ja mikä tärkeintä, se muistuttaa suuresti filmikameraa, mikä saa minut rentoutumaan.”

”Se vaikuttaa kuvaamiseni lisäksi myös muihin ihmisiin”, hän jatkaa. ”Haluan olla hienovarainen ja vaaraton, ja Alpha 7C II auttaa minua olemaan anonyymimpi. Useimmiten työskentelen ikään kuin kärpäsenä katossa, mutta toisinaan pyydän muotokuvaa, ja pienellä kameralla saa aina paremman muotokuvan.” Alpha 7C II -kameran ja FE 40mm f/2.5 G -objektiivin yhdistelmä sopi täydellisesti Alicelle. ”Kun teen katuvalokuvausta, en pidä objektiivien vaihtamisesta. Kiinteän polttovälin objektiivi terävöittää keskittymistäni, kun en mieti eri zoomausvaihtoehtoja vaan olen vahvemmin läsnä hetkessä. 40 mm antaa myös hyvin inhimillisen näkymän. Se on todellinen ”paikalla olemisen” -objektiivi.”

Dynaamisimmat esimerkit paikalla olemisesta saattavat olla Alicen Positanossa ottamat vesirajakuvat, jotka on kuvattu vedenkestävästä kotelosta. ”Vedenalaisten kotelojen kanssa ei ole hauskaa matkustaa”, hän sanoo, ”mutta ne ovat vaivan arvoisia tällaisilla matkoilla. Mahdollisuus käyttää Alpha 7 IV -kameraani vedessä sukellus- ja uintikuvien ottamiseen tarjoaa toisen tavan luoda yhteyden tunteen. Veden raikkauden ja auringon lämmön voi melkein tuntea, ja juuri tällaisissa tunnelmissa italialaiset viettävät suurimman osan kesästään!”

Samalla kun me pääsemme nauttimaan Italian rannikon maisemista, Alice työskentelee jo seuraavan projektinsa parissa Alpha-kamerat ja -objektiivit rinnallaan. ”Olen vakuuttunut siitä, että Alpha-mallistosta löytyy vaihtoehto jokaiseen tilanteeseen”, hän toteaa lopuksi, ”ja se tekee niistä täydellisiä matkakumppaneita.”