Nimeni on Alexandra Surkova, olen ammatiltani luontokuvaaja ja asun Espanjassa. Kolme vuotta sitten en käyttänyt edes vaihdettavalla objektiivilla varustettua kameraa ja otin mielelläni aivan tavallisia kuvia älypuhelimellani.

Urani luontokuvaajana alkoi hyvin surrealistisella kokemuksella. Eräänä päivänä yksi harvoista Instagram-seuraajistani, joita minulla silloin oli, kertoi minulle, että hän näki valokuvissani paljon potentiaalia ja oli lähettänyt minulle lahjan. Oi sitä hetkeä, kun avasin pakkauksen ja näin postikortin sijaan Sony FE 200-600mm f/5.6-6.3 G -objektiivin! Voin hyvin sanoa, että elämäni muuttui sillä hetkellä.

Muistan vieläkin selvästi ensimmäisen valokuvausmatkani uuden objektiivin kanssa - 24.6.2020. Covid oli täydessä vauhdissa ja ihmisten kadotessa kaduilta esiin ilmaantui eläimiä. Vietin monta tuntia teltassa 40 asteen helteessä hien peitossa ottaakseni vain kaksi kuvaa pöllöstä, joka poseerasi minulle yhteensä pari minuuttia. Mutta sen sijaan, että olisi turhauttanut minua, kokemus sai minut riippuvaiseksi luontokuvauksesta.

Laitteet

Alpha 7R IV oli ensimmäinen Sony-kamerani (se on nyt Alpha 1 -kamerani varakamera), ja kun kohtaus ei vaatinut liiallista nopeutta, se tarjosi minulle paljon upeita otoksia, ja 61 megapikselin tunnistin antoi minulle joustavuutta leikata kuvaa tarvittaessa huomattavan paljon.

Valokuvaukseni otti valtavan askeleen eteenpäin sinä päivänä, kun kokeilin Alpha 1:tä, ja se on minulle täydellinen kamera – se on nopea, resoluutio on korkea ja automaattitarkennus on aivan uskomaton. Kuvittele, että pieni harmaa varpunen istuu harmaan puun oksalla 50 metrin päässä sinusta sadepäivänä. En ole edes varma, pystytkö näkemään lintua, mutta Alpha 1 voi tarkentaa sen silmään!

Kun katselen kuviani näytöllä matkan jälkeen, minun ei tarvitse edes tarkistaa, onko tarkennus terävä, koska 99,9% kuvista on aina teräviä, joten pidän siitä, että minun tarvitsee keskittyä vain sommitteluun. Rehellisesti sanottuna en löydä tästä kamerasta vikaa, se on silkkaa taikuutta.

Mitä tulee objektiiveihin, minulla on kaksi suosikkia. FE 200-600mm f/5.6-6.3 G OSS on jokaisen luontokuvaajan pakollinen hankinta, ja jos minun pitäisi valita vain yksi objektiivi, se olisi tämä. Se on nopea, monipuolinen ja kuvien laatu on uskomaton. Espanjassa ollessani yksi suurimmista nautinnoistani on etsiä iberianilvestä, joka on yksi planeetan uhanalaisimmista kissaeläimistä. Kun istuu väijyksissä tuntikausia ja odottaa näkevänsä yhden näistä harvinaisista otuksista, varusteiden suhteen ei voi ottaa mitään riskejä. Eläin voi ilmestyä esiin miltä tahansa etäisyydeltä, kävellä suoraan kohti ja jopa kulkea puolen metrin päästä ohi. Aikaa on vain pari minuuttia ottaa paras kuva, ja usko minua, kun sydän sykkii jännityksestä, ei ole aikaa alkaa vaihtaa objektiiveja.

Toinen objektiivi, jota ilman en haluaisi olla, on FE 600 mm f/4 G Master OSS. Se on kuin objektiivi toisesta sarjasta, toisesta maailmasta. Joskus minusta tuntuu, että tällä objektiivilla otetut kuvat ovat kauniimpia kuin itse todellisuus. Bokeh-sumennus on mieletön, se antaa uskomattoman syvyyden ja kolmiulotteisuuden tunteen ja kuvien laatu jättää minut sanattomaksi.

Luova prosessi

Ihmettelen usein, mitä rakastan luontokuvauksessa niin suunnattomasti. Palaan aina samaan vastaukseen: ehdotonta arvaamattomuutta. On mahdotonta suunnitella mitään, lavastettuja otoksia ei ole eikä tulosta voi koskaan ennustaa. Ei voi varmasti edes tietää, ilmestyykö se eläin koskaan, jonka toivoo näkevänsä! Kuvaaja voi viettää tuntikausia piilossa näkemättä mitään. Tai voi olla, että kuvaaja toivoo löytävänsä korppikotkan, mutta sen sijaan näkeekin kauniin ketun. Poseeraako se vai kulkeeko se ohi? Villieläintä ei voi komentaa tulemaan luokseen, sitä voi vain katsoa.

Kun on saanut vähän kokemusta, voi eläimen ilmestymisestä lähtien ainakin epämääräisesti ennustaa sen liikkeet. Jos istuu väijyksissä juomapaikalla, tietää, että vaikka eläin ilmestyisikin, se alkaa jossain vaiheessa juoda, mikä tarkoittaa, että se työntää kielensä ulos. Tämä on hetki, jota odotan. En ole kiinnostunut ottamaan tuhatta kuvaa suurella nopeudella. Alpha 1 -kamerallani voin kuvata 30 kuvaa sekunnissa, mutta käytän tätä ominaisuutta harvoin. Olen kiinnostunut painamaan laukaisinta vasta, kun olen varma, että voin mahdollisesti saada kiinnostavan kuvan.

Ajatuksia lopuksi

Minulta kysytään usein, mitä pitää tehdä, jotta voi ansaita rahaa valokuvaamalla. Mielestäni elämä on liian lyhyt siihen, että tekisi jotain, mikä ei tyydytä. Vie kuitenkin aikaa oppia tekemään hyvin ainakin yksi asia, joka tekee todella onnelliseksi. Realistisesti ajatellen valokuvaus ei tee kenestäkään miljonääriä. Itse päätän olla pyrkimättä tähän, vaan nauttia elämäntavasta, josta pidän niin paljon.

Kuinka aloittaa? Ota valokuvia. Ota lisää kuvia. Ja lisää kuvia. Nauti ja välitä niistä niin paljon kuin voit. Viime aikoihin asti valokuvaus oli minulle vain harrastus. Kolme vuotta sitten valokuvasin vielä puhelimellani, mutta prosessi sai minut hulluksi siinä määrin, että se vei kaiken vapaa-aikani. On tietysti helpompi saavuttaa upeita tuloksia hyvällä kameralla, mutta jos sellaista ei omista, kannattaa kokeilla huonollakin! Jos sitä ei osaa käyttää, se täytyy opetella! Askel askeleelta. Jos tavoitteena on tulos eikä raha, voitot löytävät kuvaajan eikä päinvastoin.