On varhainen aamu Södermanlandin läänissä Ruotsissa, ja vasta palannut silkki- ja mustakurkku-uikkupopulaatio on aloittelemassa päiväänsä uiskennellen eteläisillä järvillä aamunkoittoa edeltävässä pastellisävyisessä valossa. Valo on kaunis, mutta huhtikuun aamu on yhä viheliäisen kylmä. Uikkuja se ei tietenkään haittaa, mutta ammattimaista villieläinkuvaajaa Andreas Hembiä se hieman rajoittaa hänen keinuessaan järven pinnalla kelluvassa piilopaikassaan. ”Pystyn olemaan siellä ehkä enintään tunnin kerrallaan tähän aikaan vuodesta”, hän virnistää, ”mutta se on sen arvoista. Uikut saapuvat tänne maaliskuussa, etsivät hyvän pesäpaikan, suojelevat sitä vihollisiltaan, pariutuvat, kasvattavat poikasensa ja koettavat vahvistaa niitä syys-lokakuussa alkavaa muuttomatkaa varten. Yritän dokumentoida koko kierron tänä vuonna.”
Monissa kuvauskohteissa saa useimmiten parhaat kuvat varhain aamulla. Sama tilanne on myös Andreaksella, ja vesillä se on ehkä vieläkin vastustamattomampaa, kun aamunkoiton värit heijastuvat ympäriinsä ja luovat runsaasti vivahteita. ”Vaihtuvan valon ansiosta saa paljon erilaisia tunnelmia, joskus vain muutaman minuutin välein”, hän kertoo, “juuri aamunkoittoa edeltävästä hehkusta pehmeään taustavaloon saakka. Jopa suora valo on kiva, jos on tarpeeksi varhaista. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että linnut ovat varhain aamusta aktiivisempia, jolloin tulee enemmän vuorovaikutusta.”
Andreaksen uusimman Sony Alpha -kameran, Alpha 1:n, voisi parhaiten tiivistää olevan kamera, joka auttaa ottamaan riskejä. ”Siinä yhdistyvät Sonyn kameroiden kaikista parhaat ominaisuudet tavalla, joka on suureksi eduksi”, selittää Andreas. ”Saadaan sekä pimentymätön kuvaus että nopea tarkennus ja erinomainen tarkkuus. Tästä yhdistelmästä on valtavasti apua, ja sen myötä kylmässä vedessä oleminen tuottaa tulosta.”
Alpha 9 -sarjan legendaarisen automaattitarkennuksen suorituskykyyn perustuva Alpha 1:n linnunsilmän seurantatila on luonnollisesti loistava Andreakselle.
Valokuvaajana minun tarvitsee vain pitää lintu kuvassa ja olla valmiina, kun jotain tapahtuu”, hän sanoo. ”Seuranta löytää silmän tai pään ja pysyy siinä. Se on vaikuttavaa ottaen huomioon, että nämä eläimet saattavat kääntyillä, roiskia vettä tai erottua huonosti aallon noustessa. Seuranta ei koskaan häiriinny.”
Kun lintulajeja on niin paljon, huolettaako Andreasta, että seuranta toimii osalla niistä mutta toisilla ei? ”Ei oikeastaan”, hän sanoo hymyillen, ”sillä jos silmään on jostain syystä vaikea saada tarkennusta tai olosuhteet ovat vaikeat, kuten hämärässä tai taustavalolla, tiedän sen tarkentavan päähän ja seuraavan sitten sitä. Olen kokeillut sitä uikuilla, joutsenilla, sorsilla ja monilla muilla lajeilla, enkä ole toistaiseksi havainnut puutteita.”
Alpha 1:n 30 fps:n kuvasarjatila on toinen uusi toiminto, jota hän on innokkaasti hyödyntänyt. ”Vaikka minulla on taipumuksena luonnostaan kuvata jatkuvan kuvauksen tilassa, olen huomannut, että ylimääräisellä 10 fps:n kuvanopeudella voi olla todellista merkitystä kuvatessani eläinten käyttäytymistä”, hän sanoo. ”Sillä ei ole niin paljon merkitystä linnun juostessa tai lentäessä. Mutta nämä uikut koettavat taistellessaan työntää toisiaan veden alle, ja olen onnistunut ikuistamaan juuri sen hetken, kun linnun silmä on menossa veden alle. Siihen olisi vähemmän tilaisuuksia 20 fps:n kuvanopeudella. Nuo hetket ovat erityisiä. Samaa koskee 240 fps:n elektronista etsintä: sillä saa pehmeämpiä, luonnollisempia kuvia nopeasti liikkuvista kohteista, mikä helpottaa niiden seurantaa.”
Kun Södermanlandin järvet lämpenevät kesä-heinäkuussa, vesi on miellyttävämpää ja Andreas pystyy kuvaamaan kauemmin kerrallaan. Hän kuitenkin tiedostaa, että aika kuvata uikkujen vuosittaista kesänviettoa Ruotsissa on käymässä vähiin. ”Pian ne lähtevät takaisin Etelä-Eurooppaan tai kauemmas, joten koetan jäljellä olevana aikana saada hyvin monipuolisia kuvia: muotokuvia, toimintakuvia ja laajempia otoksia, jossa näkyy niiden elinympäristöä. Ne kaikki ovat tärkeitä tuomaan vaihtelua tämänkaltaiseen projektiin.”
Entä kaipaako Andreas itse vaihtelua? ”Ei, pitäydyn nyt Sonyssa”, hän naurahtaa. ”Nämä kamerat ovat auttaneet minua ottamaan suosikkikuvani. Käyttäytymistä dokumentoivat kuvat, nuo sekunnin tai pari kestävät kohtaukset soidinmenoissa, taisteluissa tai vaikka poikasten ruokinnassa luonnehtivat tätä lajia ja valokuvaajaa. Kun olen ponnistellut päästäkseni todistamaan niitä, en haluaisi menettää tilaisuutta siihen, ja Alpha 1:n kanssa minun ei koskaan tarvitsekaan.”