Luovuutta harmoniassa

Oivalluksen saaminen lentäessään Kristus Vapahtajan patsaan yli Rio de Janeirossa tuntuu melkein liian täydelliseltä. Valokuvaaja Ron Timehinille näin kuitenkin kävi. ”Olin Riossa pari päivää”, hän muistelee, ”ja helikopterimatkaa oli suunniteltu jo pitkään. Näkymä oli uskomaton, mutta tunnetasolla ei läheskään sitä, mitä olin kokenut edellisenä päivänä. Sillä hetkellä päätin muuttaa tapaani työskennellä valokuvauksen parissa.”

Kun kelataan 24 tuntia taaksepäin, Ron oli kuvaamassa paikallisia lapsia soittamassa vaskisoittimia Favela Pereira da Silvassa, pienessä yhteisössä megakaupungin eteläosassa. Hän selittää, että siellä on perustettu hanke musiikkituntien järjestämiseksi paikallisille lapsille ja opiskelijoille. ”Sen nimi on Favela Brass”, Ron selittää, ”ja sen perusti brittiläinen Tom Ashe. Kaupungissa asuessaan hän näki, että köyhempien perheiden lapsilla ei ollut mahdollisuuksia oppia musiikkia. Ja koska vaskisoittimet ovat paljon kalliimpia Brasiliassa kuin Isossa-Britanniassa, ne ovat täysin saavuttamattomia monille.” Nähtyään dokumentin ohjelmasta Ron ihastui konseptiin. ”Se muistutti minua siitä, kuinka tärkeää muusikkous oli minulle lapsena. Soitin trumpettia ja vietin paljon aikaa esiintyen orkestereiden kanssa. Soittimen soittamisen opettelulla on valtava arvo. Se opettaa, että kurinalaisuus ja omistautuminen voivat kannattaa, kuinka tehdä yhteistyötä yhtyeessä ja miten hallita jännitystä esiinnyttäessä. Se myös laajentaa näköaloja. Matkojeni valokuvaaminen sai minut kiinnostumaan valokuvaajan ammatista.”

Neljästä oppilaasta aloittaneen Favela Brassin soittajien määrä on kasvanut 150:een, ja sen eri yhtyeet soittavat maailmankuuluilla Rion karnevaaleilla esittäen sambaa sekä jazz- ja popmusiikkia. Tarinan inspiroimana Ron halusi valokuvata soittajia. ”Ajatuksena oli tehdä opiskelijoista ympäristömuotokuvia, mutta myös dokumentoida heitä soittamassa, jotta he voisivat käyttää kumpaakin kuvamateriaalia omassa markkinoinnissaan. Menimme kouluun ja tapasimme oppilaita ja opettajia sekä näimme, missä he harjoittelivat ja viettivät aikaansa. Meillä oli apunamme favela-opas, joka tunsi alueen ja paikalliset, hänen tyttöystävänsä, minun poikaystäväni ja Riossa toimiva valaistusavustaja, mikä tarkoitti, että meillä oli käytössämme tarvitsemamme varusteet.”

Viimeksi mainittu osoittautui heti tärkeäksi, Ron selittää. ”Olin suunnitellut kuvaavani päiväsaikaan, mutta olin unohtanut, että oppilaat ovat koulussa! Se tarkoitti työskentelyä pimeän laskeutumisen jälkeen, joten oli loistavaa, että meillä oli valoja käytettävissä. Sijoitimme LED-valoja lisäämään kaduilla olevaa valoa, joskus käyttämällä niitä päävalona tai takaapäin reunavalon tekemiseen erottelun lisäämiseksi. Esimerkiksi rumpuja soittavaa tyttöä valaisee pääasiassa katulamppu ja LED-valot tuovat täyte- ja korostusvalaistusta. Käytimme kaksivärisiä valoja, jotta pystyimme sovittamaan ne kohtauksen lamppuihin.”

Vaikka jatkuva valaistus ei ollutkaan osa alkuperäistä suunnitelmaa, se myös auttoi Ronia työskentelemään nopeasti ja huomaamattomasti, hän sanoo. ”Salama voi luonnollisesti herättää huomiota, ja vaikka tämä favela on yksi Rion turvallisimmista, on parempi työskennellä kaduilla huomaamattomasti, jos mahdollista. LED-valojen käyttö tarkoittaa, että valaistus näkyy etsimen läpi, joten valotuksen voi perustaa suoraan edessä olevaan ja säätämistä tarvitaan vähemmän.” Yhtä tärkeää oli, että Ron valitsi Sony Alpha 7R V -kameran sekä FE 28-70mm f/2 GM- ja FE 50-150mm f/2 GM -objektiivit. ”LED-valoissa ei ole salaman tehoa, joten on kuvattava nopeilla objektiiveilla ja käytettävä korkeampia ISO-arvoja”, hän selittää, ”mutta Alpha 7R V -kameran kaltaisessa mallissa on erinomainen kuvanlaatu jopa esimerkiksi ISO 1600 -asetuksella. Ja kun käyttää f/2-objektiiveja ja valoa on kokonaisen aukkoarvon verran enemmän kuin f/2.8-objektiivissa, 1/50 sekunnista tulee paljon toimivampi 1/100 sekuntia. Nämä objektiivit ovat myös huomattavan pieniä ja kevyitä ottaen huomioon, kuinka nopeita ne ovat, ja yhdessä Alpha 7R V -kameran kanssa tämä kaikki mahtuu pieneen reppuun.”

Tunteet, joita Ron tunsi työskennellessään yhtyeen kanssa, ovat saaneet hänet ottamaan vastaan lisää tällaisia projekteja, hän sanoo. ”Minulla oli tapana käydä Rion kaltaisissa paikoissa ja keskittyä maamerkkeihin, mutta ihmisten kanssa työskentely tuntui paljon henkilökohtaisemmalta ja läheisemmältä. Haluaisin mennä takaisin ja kuvata lisää heitä esiintymässä tai dokumentoida heidän harjoitteluaan kotona. Myös Tom Ashe oli iloinen kuvista ja käyttää niitä jatkaakseen hyvää työtä.” ”Olen todella ylpeä projektista”, Ron toteaa lopuksi. ”Oli todellinen etuoikeus päästä mukaan tuohon tarinaan ja tukea heitä. Ja se osoitti minulle, että valokuvaus voi tuoda ihmisiä yhteen aivan samalla tavalla kuin musiikki.”