”Joskus kadehdin maalaajien vapautta,” aloittaa maisemakuvaaja Michael Schaake. ”Valokuviani kuvaillaan usein maalauksellisiksi,” hän jatkaa, ”mutta olen silti hetken armoilla. Olen vastakkain sään, valon ja kuvauspaikan fyysisten rajoitusten kanssa… Siksi minun täytyy olla kekseliäs ja löytää tapoja näyttää paikan luonne aidolla tavalla.” Miten Michael sitten onnistuu siinä? ”Monissa tilanteissa sinulla voi olla kaikki haluamasi: upeat maisemat, katsetta johdattavat linjat ja kaunis valo,” hän vastaa, ”mutta minulle juuri pitkä valotusaika sitoo kaiken yhteen.”

Näissä pohjoisissa ympäristöissä, joissa vesi hallitsee maisemaa, valotusajan pidentäminen antaa Michaelille mahdollisuuden välittää paikan luonnetta. ”Veden kohdalla valotusaika auttaa katsojaa ymmärtämään sen luonteen. Miten meri liikkuu rantaviivaa pitkin tai kuinka voimakas syöksyvä vesiputous on. Kyse ei kuitenkaan ole vain mahdollisimman pitkän valotusajan käyttämisestä. Juuri oikea valotusaika on ratkaiseva siinä, miten kuva esittää maiseman.” Hänen kuvassaan Färsaarilla sijaitsevasta merenrantakallion vesiputouksesta näkyy Atlantin valtameren energia. ”Tietty valotusaika, siinä tilanteessa, antaa vedelle liikettä mutta säilyttää sen myrskyisen tekstuurin”, hän selittää. ”Jos valotusaika olisi 20 sekuntia, vesi muuttuisi sumumaiseksi, mikä ei vastaa todellista näkymää. 1/500 sekunnissa vesi taas jähmettyy täysin eikä kerro mitään. Mutta tässä, 1/4 sekunnissa, näemme aaltojen voiman paljon vaikuttavammin.”

Toisessa Färsaarilla otetussa kuvassa Michael halusi välittää jotakin erilaista – poikkeuksellista tyyneyttä. ”Siellä on usein hyvin myrskyistä ja tuulista, mutta tämä oli tyyni päivä, joten käytin lähes seitsemän minuutin valotusaikaa. Se saa vuoret näyttämään siltä kuin ne leijuisivat veden yläpuolella. Näkymä vastaa sitä tunnetta, joka minulla oli – rauhaa.”

”Pitkät valotusajat auttavat myös paljastamaan maiseman värejä,” hän sanoo. ”Kuva Norjan Blåvatnet-järveltä eli Siniseltä järveltä on hyvä esimerkki siitä. Järvessä on Lyngenin Alpeilta tulevaa upeaa turkoosia jäätikkövettä – niin sinistä, että sitä on vaikea uskoa todelliseksi. Pitkä valotusaika poistaa veden pinnan tekstuurin ja heijastukset, jolloin väri näkyy mahdollisimman voimakkaana.”

Kuvaustekniikan kannalta ”yksi suurimmista haasteista hitailla valotusajoilla kuvatessa on vakaus”, Michael selittää. ”Jo 1/4 sekunnin valotusajoilla voi käydä niin, että tuuli liikuttaa kameraa ja kuva muuttuu epäteräväksi. Yksi ratkaisuni on varmistaa, että otan myös ”varmistuskuvan” esimerkiksi 1/250 sekunnilla. Näin voin myöhemmin yhdistää sen pitkän valotuksen kuvan ja palauttaa kuvaan hieman terävyyttä.”

”On myös hyvä muistaa, että tarvittava valotusaika riippuu veden nopeudesta ja etäisyydestäsi siihen. ¼ sekunnin valotus voi näyttää kahdessa eri tilanteessa hyvin erilaiselta. Yksi tapa ratkaista tämä on kokeilla ja erehtyä. Tarkista tulokset ja hidasta suljinaikaa, jos haluat enemmän liikettä, tai nopeuta sitä, jos haluat enemmän tekstuuria. Joskus saatan ottaa viisi tai kuusi otosta ennen kuin löydän lopputuloksen, joka miellyttää minua.” Kaikki tämän jutun kuvat on otettu Sony Alpha 7R V -kameralla ja Michaelin mukaan siinä on useita ominaisuuksia, jotka helpottavat pitkien valotusten kuvaamista. ”Uskomattoman korkean tarkkuuden lisäksi – jota kaikki maisemakuvaajat rakastavat – Alpha 7R V:n dynaaminen alue on todella tärkeä,” hän selittää. ”Todellisuudessa hyvin pitkissä valotuksissa, kuten 30 sekunnissa, valo voi muuttua tai pienet osat kuvasta voivat palaa puhki ja menettää yksityiskohtia. Mutta Alpha 7R V:n RAW-tiedostojen säätövara tekee niiden palauttamisesta muokkauksessa helppoa.”

Hän lisää: ”Kamerassa on myös erinomainen highlight-painotteinen mittaustila. Se auttaa estämään kirkkaiden alueiden puhkipalamista, joten se on loistava työkalu maisemakuvaukseen ja kaikenlaiseen kuvaukseen, jossa kontrasti voi aiheuttaa ongelmia. Ja minulle Sony Alpha 7R V -kameran kallistuva näyttö on myös suuri apu. Se tekee matalalta kuvatuista sommitteluista paljon helpompia.” Michael pitää näissä maisemakuvissa myös Sony FE 16-35mm f/2.8 GM II -objektiivistaan. ”Polttovälialue on erittäin monipuolinen,” hän sanoo. ”Se on uskomattoman terävä, mutta myös hämmästyttävän kevyt. Vaellan paljon, joten vain 547 grammaa painava valovoimainen objektiivi auttaa minua kokoamaan kevyen mutta monipuolisen kuvauskaluston. Lisäksi vaikka objektiivi on hyvin laajakulmainen, siihen voi käyttää tavallisia suotimia, joten voin helposti kiinnittää juuri sen suotimen, jota tarvitsen.”

”En kyllästy koskaan tekemään pitkiä valotuksia,” Michael päättää. ”Se on tekniikka, joka tuottaa loputtomasti iloa ja ilmaisun mahdollisuuksia. Jokainen pitkä valotus paljastaa jotakin erilaista. Me kaikki tiedämme, miltä vesiputous tai avoin merimaisema näyttää, mutta kuten hyvä maalari, tarkkanäköinen valokuvaaja voi välittää tuon kokemuksen – kaiken sen voiman ja tunteen – yksinkertaisella suljinajan valinnalla.”