”Hassua on, että mitä enemmän matkustan, sitä enemmän arvostan kotiani”, arvostettu maisemakuvaaja Albert Dros aloittaa. ”Työskentelen usein upeissa paikoissa ympäri maailmaa, mutta on aina ilo palata Alankomaihin. Se johtuu monista pienistä asioista. Pidän juustosta ja maidosta, ja pidän myös suklaaströsseleistä aamuisin! Mutta ennen kaikkea minua inspiroi hollantilainen maisema.”

Vaikkei Albertin kotiseutu lukeudukaan maailman tavanomaisiin maisemakuvauksen polttopisteisiin, hänen tavoitteenaan on näyttää, että se voi olla aivan yhtä upea. Hän on jopa tehnyt siitä kauniin kahvipöytäkirjan The Beauty of the Netherlands.

Kirja sisältää viimeisten 10 vuoden aikana otettuja kuvia, joista monet on otettu vain muutaman kilometrin päässä Albertin kotiovesta. Hän on tehnyt kirjan ”ihmisille ympäri maailmaa, jotta he näkevät Alankomaiden upeuden, mutta ehkäpä ennen kaikkea niille, jotka asuvat täällä ja ovat unohtaneet, miten ihmeellinen tämä maa voi olla. Sen avara taivas, tuulimyllyt, vedestä heijastuvat tai sumuun verhoutuneet metsät ja kukat.”

Miten Albert siis loi riittävästi kauniita kuvia täyttämään kokonaisen kirjan? Tämä johtuu sekä hänen rakkaudestaan maisemiin että arvostuksestaan dramaattista valoa ja säätä kohtaan sekä omistautumisesta paikkojen etsimiseen. ”Ihmiset usein ajattelevat, että kauniita kuvia syntyy ikonisissa paikoissa itsestään”, hän selittää, ”mutta tärkeämpää on valo. Valo ja sää voivat luoda kauniin näkymän missä tahansa. Itse asiassa olisin mieluummin tylsässä paikassa, jossa on upea valo, kuin fantastisessa maisemassa, jossa on huono valo. Kirjassa on monia paikkoja, jotka eivät näytä miltään ennen kuin ne näytetään oikeana vuodenaikana tai oikeissa olosuhteissa.”

Menestys syntyy hänen mukaansa visualisoinnista, tutkimisesta ja suunnittelusta. ”On kuviteltava kauneus paikoissa, jotka eivät ehkä heti näytä houkuttelevilta. Vietän paljon aikaa verkossa sekä ajellen ympäriinsä etsimässä paikkoja, ja kysyn aina itseltäni, miltä ne näyttäisivät toisissa olosuhteissa. Talvella, kun kaikki on jäässä? Tai keväällä, kun on luonnonkukkia? Tai syksyn väreissä? Tai sumussa? Tai täysikuun valossa? Merkitsen kaiken karttaan, joten kun sää on oikeanlainen, tiedän tarkalleen, minne mennä. Ja koska useimmat paikat ovat 90 minuutin etäisyydellä kodistani, pääsen niihin nopeasti parhaissa olosuhteissa; kun matkustaa tuhansia kilometrejä, on pärjättävä sillä mitä saa.”

Hyvä esimerkki Albertin kuvista ovat revontulet Alankomaiden päällä. ”Nämä olivat kirjan viimeiset osat”, hän muistelee, ”juuri ajoissa julkaisua varten. Revontulien ikuistaminen tuulimyllyjen päällä oli uskomatonta, mutta tämä oli itse asiassa toinen paikka, johon menin tuona yönä. Ensimmäinen paikka ei vain toiminut, mutta pystyin tarkistamaan karttani ja löytämään paremman. Aktiivisuus tyyntyi, kun pääsin kohteeseen, mutta keskiyön jälkeen taivas suorastaan räjähti.”

Albertia auttoivat tämän hetken ja kaikkien muiden kirjassa olevien ikuistamisessa Sonyn Alpha-varusteet. ”Otin tämän kuvan Sony Alpha 7R V -kameralla ja FE 14mm f/1.8 GM -objektiivilla. Tällainen tekniikka mahdollistaa uskomattomia asioita”, hän sanoo. ”Esimerkiksi tuona yönä pystyin valottamaan ISO 1600 -asetuksella f/1.8-aukolla, jolloin valotusajaksi tuli vain 1 s, joten pystyin tallentamaan nuo hauraat valoverhot parhaalla mahdollisella laadulla.”

”Sonyn tekniikka on aina auttanut minua työskentelemään luovasti”, hän jatkaa, ”ja uudet ominaisuudet, kuten kameran tilat, jotka auttavat tarkennuksen pinoamisessa, ovat hyvä esimerkki. Käytän niitä kuvatessani sieniä saadakseni terävyyden edestä taakse noissa sumuisissa metsämaisemissa. Laitteissa on lukuisia tällaisia ominaisuuksia, jotka ovat avanneet kaikenlaisia ideoita ja tehneet kuvausprosessista paljon helpomman.”

”Toiminnallisuuden lisäksi myös laatu on tärkeää”, hän jatkaa. ”Ihmiset sanovat, että älypuhelimilla voi kuvata nykyään lähes mitä vain, mutta vain Alpha-kameroideni dynaamisen alueen ja tarkkuuden avulla voin tehdä suuria, kauniita tulosteita, jotka kannatta laittaa kirjaan.”

Ja tämä kirja on jo nyt menestys. Albert tuo kuvissaan Alankomaista maan kauneuden esiin samaan tapaan kuin hollantilaiset mestarit aikanaan.

”On suuri kohteliaisuus, että valokuviani verrataan heidän taiteeseensa”, hän toteaa lopuksi, ”mutta kun aloitin valokuvauksen, en tiennyt heistä paljoakaan. Vasta myöhemmin luin heistä lisää ja tajusin, että meillä on samat tavoitteet ja menetelmät, yhdistämme uupumattoman intohimomme tähän maisemaan aikakauden parhaisiin tekniikoihin ja teknologioihin.”