Matalalla napapiirillä marraskuun lopulla päivänvaloa kestää alle tunnin. Aurinko hädin tuskin paistaa horisontin yli, ja Skjervoyn kaltaisia pikkukaupunkeja ympäröivien vuonojen huimien rantojen ansiosta et voi nauttia sen paisteesta suoraan edes selkeällä säällä.

Purjehtiessaan tähän ikuiseen siniseen tuntiin Chris Schmid on peloton. ”Tulin Pohjois-Norjaan valokuvaamaan miekkavalaita ja ryhävalaita”, hän selittää, ”ja tuohon aikaan vuodesta valo on mitä mahtavin. Herkän sinisen valon jälkeen voi tulla magentan ja purppuran värit lähempänä perinteistä aamunkoittoa ja hämärää. Lumi ja jää heijastavat näitä värejä ympäriinsä pehmentäen koko maisemaa ja valaisten merta. On pimeää ja kylmää, mutta silti uskomattoman kaunista.”

Mutta onko hämärä ihanteellinen aika miekkavalaiden kuvaamiseen? ”Ei oikeastaan!” hän nauraa, ”mutta se on väistämätöntä kyseisessä paikassa kyseiseen aikaan. Miekkavalaat muuttavat tänne sillejä seuraten. Jos siis haluamme nähdä ne tässä elinympäristössä, meidän on myös seurattava niitä. Olen tehnyt vedenalaisia kuvauksia monta kertaa”, Chris jatkaa, ”mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuvasin miekkavalaita. Yleensä olen erikoistunut Afrikan isoihin kissoihin, joten nämä ovat hyvin erilaisia kohteita monella tapaa.”

Ympäristöstä ja aiheesta huolimatta valokuvaustekniikat ovat aina siirrettävissä. Ensinnäkin lähelle pääseminen. ”Kun havaitsimme lauman, purjehdimme pienellä täytettävällä veneellä niiden ruokailualueille”, hän selittää. ”Näin pääsimme lähemmäksi miekkavalaita kuin purjeveneellä sekä kantaman että korkeuden suhteen. Kuten muidenkin eläinten kohdalla, kun olen lähempänä vettä, voin rajata enemmän taustalla olevaa maisemaa ja antaa kohteelle syvyyttä ja kontekstia. Jos kuvaus tapahtuu korkealta aluksen kannelta, näkyvissä on vain vettä.”

Miten Chris sitten asettaa kameransa arktisessa hämärässä? ”Tavalliseen tapaan”, hän tunnustaa. ”Sääntöni on kuvata suljinnopeudella, joka on käänteisesti kaksi kertaa polttovälin nopeus. Tämä on todella tärkeää, jotta kuvat pysyvät terävinä, varsinkin kun kuvataan liikkuvaa kohdetta pienestä veneestä. Jos siis käytän esimerkiksi Sonyn FE 70–200 mm f/2.8 GM OSS II:ta, käytän vähintään 1/400 sekunnin ja luultavasti enemmän kuin 1/1000 sekunnin suljinnopeutta. Täällä kaamosyönä se tarkoittaa varmasti aukon avaamista ja korkeampien ISO-asetusten käyttöä.”

Alpha 7R V:n käyttäminen Steady-Shot Inside -kuvanvakaimella sekä optisella Steady-Shot-objektiivilla tarkoittaa, että tekniikka auttaa kuvauksessa. ”Terävyys on vaikeampi saavuttaa kuin pienemmillä pikseleillä, mutta Alpha 7R V:n korkearesoluutioisella tunnistimella se ei ollut ongelma. Haluan saada valotuksesta kaikki yksityiskohdat irti, jopa rajata sitä tarvittaessa, joten terävyys on avainasemassa. Vakautus mahdollisti jopa revontulien kuvaamisen kannettavalla kameralla 0,8 sekunnissa!”

Kyseessä ovat siis haastavat olosuhteet veden yläpuolella. Entäs alapuolella? ”Tietenkin veden alla on aina pimeämpää, mutta normaaleissa tilanteissa olisi suoraa valoa tai mahdollisuus käyttää salamaa. Ei kuitenkaan täällä miekkavalaita kuvatessa, koska niiden kuvaamisessa ei voi käyttää salamaa. Tämä taas tarkoittaa työskentelyä suurella aukolla ja suurilla ISO-arvoilla. Onneksi nämä miekkavalaat ovat ystävällisiä, joten niitä voi kuvata esim. 16–35 mm f/2.8 GM -laajakulmaobjektiivilla. Pidän sulkimen silti auki noin 1/200 sekuntia ja luotan 6400:n kaltaisiin ISO-arvoihin. Oikein tasapainotetulla vedenalaisella kotelolla Sonyn kamera on erittäin vakaa. Jos päästän sen irti, se ei kellu ylös tai alas.”

Myös tarkentaminen veden ala- tai yläpuolelle hämärässä olisi voinut olla ongelma, mutta ei Alpha 7R V:n uraauurtavan AF-järjestelmän kanssa. ”Kuvaamisessa esiintyy monia monimutkaisia asioita”, Chris myöntää, ”kuten kuvaaminen heikossa valaistuksessa, kuvaaminen vettä vasten, jossa kuvauskohteena on vain evä ja tosiasiahan on, että miekkavalaat ovat enimmäkseen mustia! Pinnan alla on vähemmän valoa. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia, kun käytin Flexible Spot -tilaa.”

Chrisin matka miekkavalaiden ja ryhävalaiden kanssa oli niin onnistunut, että hän aikoo palata marraskuussa 2023 johtamaan retkeä. ”Elämäsi muuttuu pysyvästi, kun näet nämä eläimet läheltä niiden elinympäristössä, ja Alpha 7R V:n kanssa en menettänyt hetkeäkään. Valaat ovat uteliaita ja ne haluavat olla vuorovaikutuksessa, mutta ne ovat myös lempeitä, uiden vain muutaman metrin päästä poikastensa kanssa katsoen sinua silmiin, mutta eivät kosketa sinua. Se on kunnioittavaa ja toivon vain, että ihmiskunta voisi aina kunnioittaa miekkavalaitakin.”