”En ole urheilija, enkä todellakaan ole yhtä lahjakas kuin Pamela”, sanoo Tolis Fragoudis. ”Tässä projektissa tuntui useassa kohtaa kuin olisin koetellut omia rajojani ja myös Sonyn Alpha 7S III:n rajoja.”

Kun Tolis ja Pamela aloittivat kuvaamisen Wienin keskustassa, heillä oli suunnitelma. Kuvausrajoitusten takia he joutuivat kuitenkin repimään suunnitelmansa ja improvisoimaan. ”Koko projektista tuli hyvin spontaani”, hän kertoo. ”Lopulta tuntui kuin olisin itsekin tehnyt parkouria – omat esteeni vaan liittyivät elokuvantekoon, eivät muureihin ja penkkeihin.”

Tarve mukautua nopeasti tilanteeseen itse asiassa määritteli elokuvan avauskohtauksen, tuotti muutamia Tolisin lempiotoksista ja antoi ennakkoharjoitusta Alpha 7S III:n käytöstä. ”Koska emme pystyneet kuvaamaan muutamissa Pamelan tuntemissa paikoissa, hän ehdotti, että menisimme hänen harjoitushallilleen. Alun perin olimme aikoneet olla koko ajan ulkona, mutta päätin, että se olisi OK. Se osoittautui erinomaiseksi päätökseksi ja antoi hienoa kontrastia myöhempiin ulkokohtauksiin.”

Tolis kuvasi kaikki sisäkohtaukset käsivaralta hyödyntäen Alpha 7S III:n sisäänrakennettua kuvanvakautusta saadakseen sulavamman ilmeen. ”Seurasin hänen liikettään yhdistelemällä manuaalista tarkennusta ja automaattitarkennusta”, hän selittää. ”Uusi kohdetta seuraava automaattitarkennus oli todella vaikuttava mutta silti helppokäyttöinen.”

”On todella upeaa, että voi vain koskettaa haluamaansa aluetta kosketusnäytöllä, niin kamera seuraa sitä”, hän jatkaa. ”Kun yhdessä kohtaa Pamela hyppää ylös tarttuakseen puukorokkeen reunaan ja asetin automaattitarkennuksen seuraamaan häntä, se teki juuri niin. Tämä on hämmästyttävää, kun miettii kohteen hankaluutta. Tarkennus ei seuraa pelkästään voimakasta väriä tai sävyä, vaan kuvan halki liikkuvaa, muotoansa ja kulmaansa muuttavaa kohdetta. En tiedä, miten sen toimii. Olen vaan iloinen, että se toimii!”

Tolis vaihtoi välillä kameransa käsivaralta kiinni gimbaaliin, erityisesti seuratessaan Pamelaa autosta tai juostessaan tämän perässä.

Liike näkyy täydellisesti, kun Tolis vaihtoi kameransa hidastustilaan. ”Kun tämä kamera julkaistiin, yllätyin monen muun tapaan”, hän kertoo. ”Odotin 4K-laatua kuvataajuudella 60 kuvaa sekunnissa, mutta Sony antoikin 120 kuvaa sekunnissa, mikä on uskomatonta, täytyy sanoa. Sitä voi hidastaa viisinkertaisesti, mikä on todella hyödyllistä jälkituotannossa. Omassa elokuvassani kiinnitin kuitenkin eniten huomiota siihen, miten se näytti Pamelan liikkeen monitahoisuuden ja sulokkuuden”, hän jatkaa. ”Hänen tapaisensa urheilijat ovat niin nopeita, että vasta hidastuksessa tunnistaa heidän tekemänsä upeat asiat.”

Tolisin suosikkiotoksiin kuuluu kohtaus katolla auringon laskiessa. ”Pääsimme paikalle juuri, kun aurinko oli laskenut mutta taivas oli vielä täynnä upeita punaisen, keltaisen ja oranssin sävyjä”, hän selittää. ”Nämä kirkkaat värit valaisivat Pamelaa takaa, mutta hyödyntämällä Alpha 7S III:n uutta S-Log-3-profiilia sain valaistua hänet ilman, että siitä tuli siluettikuvaa. Tällä kuvaprofiililla saimme jälkituotantoa varten tarvitsemamme datan menettämättä yksityiskohtia hänen hahmostaan tai taivaasta. Tähän en olisi kyennyt aiemmin.”

Kun tämä projekti hoidettiin niin hurjalla tahdilla loppuun saakka, mitä Tolisille jäi käteen näistä energiaa pursuavista kuvauksista? ”Lähes koko kamera oli minulle uusi kokemus, ja se toimi loistavasti painikkeiden uudesta sijoittelusta aina mukautettaviin tuloihin saakka”, hän sanoo. ”Sen teknisten saavutusten, kuten ISO-herkkyyden ja automaattitarkennuksen, ansiosta tuntuu, että mitä enemmän käytän sitä, sitä vähemmän tunnen tarvetta ottaa mukaan erillisen videokameran. Vaikka kalusto tekikin vaikutuksen Tolisiin, suurimman ihailunsa hän säästää Pamelalle. ”Vaikka kamera selvisikin kaikista teknisistä haasteista, tärkeintä on se, mitä tapahtuu linssin edessä. Olin onnekas, että sain työskennellä tämän upean urheilijan kanssa. Aivan kuten kamerani, hän selvisi kaikista esteistä kangertelematta, ja sitä oli hienoa katsella.”