Helikopteri lentää Kalifornian Mojaven aavikon yllä juuri ennen auringonnousua. Kun aamu vihdoin koittaa, Ivanpah Solar -aurinkovoimajärjestelmä kimaltaa Clarkvuoren juurella: kaikki sen 200 000 peiliä ovat kääntyneet varsillaan kohti nousevaa aurinkoa. Tästä näkökulmasta nähtynä kokonaisuus näyttää lähinnä science fiction -kirjailijan keksinnöltä… mutta huomaisitko sitä maan tasolta?

”Tämä on mielestäni ilmavalokuvauksen paras puoli: uusien asioiden löytämisen tunne sekä upeat uudet yksityiskohdat”, kertoo Joris Kuijper, aiemmin mainittu matkustaja tällä lennolla, joka on myös itse kokenut ammattilentäjä. ”Nämä näkymät ovat harvinaisia ja siksi kiehtovia, mutta niiden löytäminen on aina yhtä jännittävää. Maailmassa on monia asioita, joita on vaikea arvostaa samalla tavalla maan tasolta nähtynä. Siksi päädyin kuvaamaan näitä kiehtovia näkymiä. Nyt näkymät taivaalta tuntuvat minusta luonnollisilta.”

Joris nautti maailman kuvaamisesta nuorempana toimintakameran avulla, mutta lentäjän uran myötä hänen kuvaamisensa muuttui. Suuren kansainvälisen KLM-lentoyhtiön lentäjänä Joris kertoo alkaneensa nähdä maailmaa. ”Näin uskomattoman upeita paikkoja aamunkoiton tai iltahämärän kauniissa valossa. Tajusin, että haluan tallentaa näitä hetkiä sekä muita varten että myös itseäni varten myöhemmin.” Kun valokuvaus muuttui vakavammaksi ja Joris tajusi, että monet näistä näkymistä olivat ilmasta, hän osti ensimmäisen Sony-kameransa, Alpha 6500:n, ennen kun hän siirtyi täyden kennokoon Alpha 7 III -kameraan ja nyt uuteen Alpha 7 IV -kameraan.

Hän jatkaa: ”Vuoden 2020 rajoitusten aikana kuvasin Amsterdamin Schiphol-lentokenttää. Oli tavallaan kiehtovaa nähdä kenttä suljettuna ja niin monia lentokoneita pysäköitynä kiitoradalle, vaikka normaalisti olisin ollut lentämässä niitä. Vuokrasin helikopterin, jotta saisin kuvattua tilanteen ilmasta. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuvasin tällä tavalla, enkä ole sen jälkeen palannut entiseen. KLM:n sosiaalisen median tiimi näki kuvani Instagramissa ja kysyi, voisivatko he käyttää niitä. He eivät tajunneet, että työskentelin muutenkin samalle yhtiölle!”

Nyt Joris saa kuvata KLM:n luvalla lentokoneiden ohjaamosta matkoillaan (mikä ei tavallisesti ole sallittua), minkä ansiosta hän on ehtinyt tutustua uuteen Sony Alpha 7 IV -kameraan ja siihen, miten se voi viedä hänen kuvansa uudelle tasolle. ”Terävyys aiheuttaa aina haasteita ilmakuvissa, koska kaikki tärisee ja kuvausasento muuttuu jatkuvasti”, hän kertoo. ”Alpha 7 IV -kameran ominaisuuksien yhdistelmä on kuitenkin auttanut minua huomattavasti. Merkittävä tekijä on viisiakselinen rungon sisäinen kuvanvakautus (IBIS), jonka avulla voin kuvata jopa 5,5 kertaa hitaammilla suljinnopeuksilla ja saada silti tarkkoja kuvia.”

Jorisin ohjaamosta ottamat kuvat näyttävät hänet kuvaamassa vain 1/13 sekunnin nopeudella ilman ulkoista vakautusta. IBIS-vakautusjärjestelmän tarkennus toimii erinomaisesti myös manuaalisen kameran vakautuksen tapauksessa, ja lentokoneessa myös kolmijalka, kiinnike tai pehmuste auttavat vain rajallisesti, koska koko kone tärisee jatkuvasti. Alpha 7 IV -kameran IBIS tarkoittaa kuitenkin sitä, että hitaammatkin suljinnopeudet näyttävät samalta kuin nopeammat. Joris jatkaa: ”Kuvaan sulkimen esivalintatilassa, ja vaikka minulla ei olekaan kiveen hakattua sääntöä nopeuteen liittyen, yritän yleensä pysyä 1/320 sekunnin yläpuolella. Se riippuu tietenkin aina objektiivista. Mitä leveämpi objektiivi, sitä hitaampaa nopeutta voit käyttää, koska liike ei ole yhtä selkeää. Koska kohteet ovat niin kaukana, voin käyttää aukon asetuksena esimerkiksi f/2.8 tai f/1.4, jotta saan enemmän valoa ja voin silti varmistaa kuvien tarkkuuden.”

”Valotusajan osalta Alpha 7 IV -kamera auttaa minua myös ISO-suorituskykynsä avulla”, Joris selittää. ”Käytän yleensä automaattista ISO-asetusta ja määritän enimmäisarvon suhteessa valoon. Mojaven aavikolla aloitin yön pimeydessä ja olimme 3 200 metrin korkeudessa eli suhteellisen korkealla, mutta Alpha 7 IV -kameran tunnistin takasi silti erinomaiset tulokset. Kun valo lisääntyi, muutin enimmäisarvoa pienemmäksi. Päivänvalossa pysyisin ISO 100- ja ISO 640 -arvojen välillä, joiden avulla tulokset ovat lähes identtisiä. Alpha 7 IV -kameran tunnistin on lähes täydellinen yhdistelmä resoluutiota ja kohinan hallintaa, koska 33 megapikselin kuvissa on paljon yksityiskohtia”, hän jatkaa.

Jorisille myös kuvanopeus on elintärkeää, ja Alpha 7 IV toimi hyvin myös sillä saralla. ”Mojaven retken kaltaisella helikopterimatkalla kuvaan paljon, joten kun käytän 10 kuvan kuvasarjatilaa, kameran suuri välimuisti ja ultranopea CF Express -kortti antavat minulle tarvitsemani ominaisuudet, eikä minun tarvitse hidastaa kuvaamista”, hän toteaa. ”Lennon aikana jokainen hetki on tärkeä, joten et halua menettää sekuntiakaan. Ilmassa kuvattaessa myös valo muuttuu jatkuvasti. Tavallisesti haluan ohittaa kohteen ainakin muutamaan kertaan, joten haluan kuvata jatkuvasti.”

Joris aikoo jatkaa maailman tutkimista ilmasta, ja keskittyykin nyt toteuttamaan kirjaa ilmavalokuvauksesta kotimaassaan Alankomaissa. Loppukaneettina hän toteaa: ”Kuten aiemmin mainitsin, paras osuus on aina uusien upeiden tutkimieni paikkojen löytäminen, mutta myös odottamattomat näkymät ovat yhtä ilahduttavia. Paras kuvakulma on usein sellainen, jota et olisi voinut arvata etukäteen. Ilmassa mahdollisuudet tulevat ja menevät todella nopeasti. Se onkin tärkein vinkkini ilmakuvaamiseen: katso ympärillesi, kuvaa jatkuvasti ja nauti ympäröivästä maailmasta. Alpha 7 IV -kameran avulla sinulla ei ole tekosyitä olla kuvaamatta!”