”Tuntuu kuin paikalla olisit vain sinä ja koko universumi, suoraan edessäsi”, sanoo tanskalainen valokuvaaja Mads Peter Iversen. Toimiessaan vuosia maisemakuvaajana Mads on todistanut ja valokuvannut tämän luontospektaakkelin monia, monia kertoja. Se saa hänet silti edelleen nöyräksi ja muistuttaa meitä siitä, miten pieniä planeettamme ja kaikki ihmiset sillä ovat.
Kun Mads lähtee liikkeelle Sony Alpha 7R V -kameransa kanssa, kyseessä on vain hänen revontulien ikuistamisprosessinsa viimeinen vaihe. ”Maisemakuvaajana teen paljon tiedusteluja”, Mads sanoo. ”Jotkut paikat toimivat paremmin kuin toiset revontulien valokuvauksessa. Yleisesti revontulet näkyvät parhaiten pohjoista kohti, joten sommittelu ja etualalla olevat kiinnostavat kohteet on suunniteltava niin, että ne näkyvät etelästä pohjoiseen katsottuna. On kuitenkin myös tärkeää, että sommittelussa on tilaa idästä länteen siltä varalta, että revontulet alkavat laajeta kaikkialle.
Se, että ilmiö on saatava sijoitettua maiseman kontekstiin, on yksi syy, miksi Mads kuvaa pääasiassa erittäin laajakulmaisilla objektiiveilla. ”Käytän Sony FE 14mm f/1.8 GM- ja 20mm f/1.8 G -objektiiveja, sillä niiden avulla voin yhdistää revontulet sommitteluun maisemassa. Jos revontulet ovat aktiivisia ja vievät suuren osan yllä olevasta taivaasta, käytän 14 mm:n objektiivia. Jos ne ovat hieman tiiviimmät, esimerkiksi vain pohjoisessa, käytän 20 mm:n objektiivia.”
Näiden kahden objektiivin avainominaisuus on f/1.8-aukko, jonka ansiosta tunnistimeen pääsee paljon valoa. Se tosiasia, että ne ovat G-objektiiveja, on kuitenkin tärkeä Madsille, sillä laadun merkki takaa, että kuvat ovat teräviä kulmasta kulmaan. ”Se tekee niistä erinomaisia objektiiveja tähtivalokuvaukseen”, Mads jatkaa. ”Se tarkoittaa, että terävyys on erinomainen niin, että kaikki tähdet tulevat mukaan täydellisesti.”
Se, miten Mads säätää Alpha 7R V -kameransa valotuksen, riippuu siitä, miten nopeasti revontulet liikkuvat, mutta lähtökohta on aina sama. ”Yleensä aloitan ISO-herkkyydestä ISO 3 200 ja käytän maksimiaukkoa f/1.8.” Vuosien kokemuksensa myötä hän on oppinut käyttämään aluksi viiden sekunnin valotusaikaa. ”Tästä lähtökohdasta käytän Alpha 7R V -kamerani histogrammia arvioidakseni, onko valotus liian suuri vai pieni. Saatan nostaa herkkyyden asetukseen ISO 6 400 käyttääkseni nopeampaa valotusaikaa pysäyttääkseni revontulia enemmän. Mutta yleisesti työskentelen välillä ISO 1 600 ja 6 400 ja pyrin saamaan valotusajan niin nopeaksi kuin mahdollista.”
”Kyseessä on sinun, kamerasi ja revontulien yhteinen tanssi, jossa on muutettava jatkuvasti asetuksia, ehkä jopa sommittelua, ja mukauduttava siihen, mitä revontulet tekevät.”
Lokakuussa 2024 Mads sai tilaisuuden kuvata revontulia Tanskassa, kun ne näkyivät voimakkaina halki Euroopan paljon tavanomaista eteläisemmissä paikoissa. ”Se oli taianomaista”, hän muistelee. ”Revontulet näkyvät täällä muutaman kerran vuodessa, mutta tuona yönä purkaus oli yksinkertaisesti massiivinen. Tunsin olevani tuossa paikassa kuin lapsi karkkikaupassa.”
Mads huomasi tuona yönä ottavansa kuvia tuulimyllystä revontulien eloisien värien näkyessä taivaalla sen yläpuolella ja takana, mikä sai tuulimyllyn siluetin erottumaan. ”Käytin Alpha 7R V -kameran kääntyvää ja kallistuvaa näyttöä niin, että sain helposti kuvan matalasta kulmasta ylös tuulimyllyyn ja taivaalle. Tämä on edeltäviin laitteisiin verrattuna yksi tämän kameran erinomaisista ominaisuuksista maisema- ja tähtivalokuvaajille.”
Madsin tuona lokakuisena yönä luomat upeat kuvat tuovat täydellisesti esiin revontulien kuvaamisen nautinnon. On tyydyttävää nähdä lopulliset kuvat kaiken kuvausta edeltäneen runsaan suunnittelun ja valmistelun jälkeen.
”Tarkistan aina auringon aktiivisuuden lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteet”, Mads sanoo. ”Mitä enemmän on aurinkotuulia ja auringon aktiivisuutta, sitä suurempi on mahdollisuus nähdä revontulia. Mutta kaiken on silti osuttava kohdilleen sään suhteen. Jos taivaalla on pilviä, revontulet eivät näy, koska ne ovat korkeammalla Maan ilmakehässä. Niinpä oikeiden olosuhteiden suunnittelu ja odottaminen on suuri osa kuvausta. Koskaan ei voi tietää, millaiset revontulet ovat, ennen kuin on paikan päällä kuvaamassa.”
Madsille tämä kokemus on taianomainen: ”Jos kaikki osuu kohdilleen, saa kaksinkertaisen palkinnon, kun voi kokea sen hetken sekä ottaa kuvan erityisessä paikassa”, hän toteaa.