Voi olla yllättävää, että sekä kilpaurheilussa että valokuvauksessa tarvitaan luottamusta. Lisäksi tarvitaan myös fyysistä lahjakkuutta, taitoja ja kestävyyttä. Mutta mitä saavuttaisit, jos et luottaisi tiimikavereihisi, itseesi tai välineisiisi?

Ammattiurheiluvalokuvaaja Diego Soutolle luottamus tuli tutuksi hänen ensimmäisessä työssään Diario Marca -sanomalehden parissa vuonna 2000. Alkuun päästyään hän alkoi hioa taitojaan. ”Pidän urheilukuvauksessa siitä, että voin ikuistaa tietyn hetken”, hän jatkaa ”ja sinun on luotettava itseesi onnistuaksesi. Pieninkin viive ja hetki on ohitse. Urheilussa hetkiä ei voi luoda uudelleen tai toistaa, joten täydellisen otoksen ottaminen tuntuu suurelta saavutukselta.”

Diego kuvaa erilaisia urheilulajeja, ”mutta tenniskauden alku on raikas tuulahdus minulle ja voin hengähtää” hän sanoo. ”Viimeaikaisista kilpailuista suosikkejani ovat olleet Mutua Madrid Open ja myös Madridissa pidettävä Davis Cup. Olin onnekas saadessani kutsun virallisten valokuvaajien joukkoon – he luottivat minuun”, Diego jatkaa. ”Heille työskentely on valtava tilaisuus, mutta kuvien on oltava laadukkaita joka vuosi tai sinua ei kutsuta uudelleen! Se on siinä mielessä erittäin haastavaa.”

Hetken oikea-aikaiseen ikuistamiseen on olemassa monia erilaisia keinoja. Todelliseen menestykseen ei riitä, että kuvaa vain pelin tapahtumia, vaan on kuvattava myös sen luomia tunteita. ”Se on subjektiivista”, hän selittää, ”mutta minulle, pelaajan katseen takana piilevien tunteiden ikuistaminen kertoo oikean tarinan. Vaikka viimeinen otos kertoo, mitä tietyssä hetkessä on tapahtumassa, silmät paljastavat niin paljon enemmän – esimerkiksi onnistuneen ohituslyönnin hurman tai epäonnistumisen tuoman tuskan.”

Tenniskenttä on huomattavasti pienempi kuin jalkapallokenttä, joten Diegon on myös luotettava siihen, että hän kykenee mukautumaan. ”Pelaajien läheisyys tarkoittaa lyhyemmän objektiivin käyttöä, kuten Sony FE 135 mm f/1.8 GM -objektiivi usein käyttämäni 400 mm /2.8 GM -objektiivin sijaan”, hän selittää. Ensiksi mainitulla on mieletön kyky sumentaa pelaajien taustat. Mutta pidän myös 50 mm f/1.2 GM -objektiivista. Se on mieletön siksi, että voin kuvata kohtisuoraan juoksevia pelaajia Sony Alpha 1 -kameran tarkennuksella ja tiedän, että pelaajan silmät ovat täydellisen tarkat joka kerta.”

Tenniskentän etiketti eroaa myös jalkapallosta. ”Mielestäni suurin ero on se, että on oltava hiljaa”, Diego selittää. ”Sekä tenniksessä että golfissa hetket ennen peliä voivat olla täydellisen hiljaiset.” Diego tietää, että hän voi luottaa Alpha 1 -kameran hiljaisuuteen. ”Sonyn peilittömillä kameroilla on helppoa kuvata, koska sulkimen kohina ei häiritse pelaajia” hän lisää. ”Siksi voin ikuistaa pelaajia aiemmin eroavista hetkistä, ja olen samalla täysin huomaamaton.”

Vielä vaikuttavampaa on se, että Alpha 1 kykenee siihen vertaansa vailla olevilla nopeudella ja tarkkuudella. Kyseessä on siis laite, johon Diego voi luottaa. ”Alpha 1 on ylivertainen ja useimmiten se tuntuu epäreilulta edulta muihin verrattuna”, hän hehkuttaa. ”On kuin tennispelaaja syöttäisi yli 300 kilometrin tuntinopeudella!”

Nopeus on tärkeää, ja Alpha 1 -kamera tarjoaa 50 megapikselin RAW-tiedostot näyttävällä 30 kuvalla sekunnissa, joka ”muuttaa pelin luonnetta”, hän sanoo. ”Muistan, kun minun piti valita joko nopea kuvataajuus alhaisella resoluutiolla tai saada enemmän megapikseleitä hitaammalla kuvataajuudella... mutta nyt käytössäni on Sony, kaikki on yhdessä paikassa ja voin keskittyä täydellisen hetken ikuistamiseen, oli kyseessä sitten syöttö tai pallottelu, ja voin valita otossarjasta mieluisimman.”

”Se on yksinkertaista – Sonylla on paras ja luotettavin AF-järjestelmä”, Diego jatkaa. ”Kuvaan AF-C-tilalla ja tilanteesta riippuen vaihtelen Medium Spot- ja Small Spot -seurantatilojen välillä. Se on niin luotettava, että en edes tarkastele kuvien tarkkuutta tietokoneellani. Luotan Alpha 1 -kameran kykyyn täysin, joten lähetän kuvat suoraan toimittajalle kameran sisäisen Wi-Fi:n avulla.”

Itseensä ja välineisiinsä luottaminen on vienyt Diegon huipulle, mutta hänen mielestään hänen päivätyönsä on etuoikeus. ”Kun Rafael Nadalin kaltainen pelaaja on lähelläsi ja näet, kuinka hän treenaa, pelaa ja on vuorovaikutuksessa tiiminsä ja faniensa kanssa – kaikki perustuu luottamukseen ja se on todella inspiroivaa.”