Nimeni on Nikola Krstić, ja olen ollut elokuvantekijä yli 11 vuotta. Tänä aikana olen kuvannut lähes kaikilla mantereilla kaikkea mainoksista ja matkailuelokuvista dokumentteihin ja lyhyisiin luoviin projekteihin. Minulle elokuvanteossa on aina ollut kyse tarinoiden etsimisestä odottamattomista paikoista – sieltä, missä luonto, kulttuuri ja inhimillinen yhteys kohtaavat ja synnyttävät jotain unohtumatonta. Tämä veti minut Kirgisiaan. Kirgisia on maa, jota monet eivät ajattele matkaa suunnitellessaan, mutta juuri siksi halusin mennä sinne. Syrjäinen, karu ja täynnä perinteitä, jotka elävät yhä vahvoina – se tuntui täydelliseltä seikkailun näyttämöltä.

Luova visio ja inspiraatioTämän lyhytelokuvan kipinä syttyi ajatuksesta lähteä tutkimaan paikkaa, jossa on yhä jäljellä mystiikkaa. Kirgisiaa hallitsevat villit vuoret, kätketyt laaksot ja paimentolaisperheet, jotka ovat eläneet samalla tavalla jo vuosisatojen ajan. Halusimme tallentaa tuon elämänrytmin ja jakaa sen elokuvallisesti, samalla kun testasimme, kuinka pitkälle voimme venyttää kompaktin kuvauskaluston rajoja. Tarina kehittyi luonnollisesti. Aluksi kyse oli vain paimentolaiselämän dokumentoinnista. Mutta matkan varrella vastaan tuli odottamattomia haasteita, jotka alkoivat muokata kerrontaa: juutuimme mutaan juuri ennen auringonlaskukuvausta kotkankesyttäjien kanssa, auto hajosi 3000 metrin korkeudessa, ja äkilliset myrskyt muuttivat tiet virroiksi. Nämä tilanteet eivät lopulta olleet esteitä – niistä tuli osa tarinaa. Ja tietenkään mikään tästä ei olisi ollut mahdollista ilman pientä mutta omistautunutta kuvausryhmääni. Elokuvanteko näin syrjäisissä paikoissa ei ole soolosuoritus; se vaatii tiimin. Olin onnekas, että Alen Tkalcec ja muut olivat rinnallani. Kamera itsessään vaikutti työskentelytapaamme. Tieto siitä, että minulla oli Sony FX2, antoi minulle itseluottamusta lähestyä elokuvaa riisutulla tavalla: pieni kuvausryhmä, minimaaliset varusteet ja vapaus improvisoida. Suurin haaste? Arvaamattomuus. Kaksi viikkoa vuoristossa tarkoitti sitä, ettei ollut turvaverkkoa – jos jotain meni rikki, se piti korjata itse tai keksiä paikallinen ratkaisu. Siinä FX2 todella todisti kykynsä. Se on luotettava, monipuolinen ja riittävän kevyt kannettavaksi kaikkialle, joten se auttoi meitä jatkamaan kuvaamista tapahtuipa mitä tahansa.Työskentely Sony FX2 -kameran kanssaEnsimmäinen asia, jonka huomasin ottaessani FX2-kameran käteeni, oli sen koko. Se on kompakti ja kevyt, mutta silti ammattitason Cinema Line -kamera. Tämä yhdistelmä sopi täydellisesti Kirgisiaan, jossa vietimme tuntikausia vaeltaen varusteet selässämme ja vaihdoimme jatkuvasti suunniteltujen järjestelyjen ja nopeiden kuvaushetkien välillä. Toinen suuri etu oli se, että FX2 tuntui todelliselta 2-in-1-ratkaisulta, jossa on elokuvakamera ja still-kamera samassa rungossa. Minun ei tarvinnut kantaa ylimääräistä kameraa mukanani vain valokuvia varten. Mahdollisuus kuvata sekä ammattimaisia videoita että korkearesoluutioisia kuvia yhdellä rungolla teki varustepaketistani kevyemmän, yksinkertaisemman ja paljon tehokkaamman. Dynaamisen aktiivisen vakaimen kaltaisten ominaisuuksien ansiosta pystyin kuvaamaan käsivaralla, kun minulla ei ollut mahdollisuutta asentaa kolmijalkaa tai gimbaalia. Dual Base ISO oli hengenpelastaja yökuvauksissa, kuten kuvatessamme paikallisia muusikoita esiintymässä massiivisen kokon ympärillä keskellä vuoria. Arvostin myös sitä, miten helppoa oli siirtyä still-kuvien ja videoiden välillä. Kameran 33 megapikselin tunnistimen ja erillisen still-/elokuvapainikkeen ansiosta pystyin ottamaan korkearesoluutioisia kuvia aina tarvittaessa keskeyttämättä elokuvausprosessia. Ja sitten on Super 35 -tila. Tämä on yksi aliarvostetuimmista ominaisuuksista. FE 24-70mm f/2.8 GM II -objektiivin kaltaisella objektiivilla kuvaat yhtäkkiä 105 mm:n ulottuvuudella laadusta tinkimättä. Tämä joustavuus oli valtavaa dokumenttityylisessä kuvauksessa. Aluksi suhtauduin epäilevästi siihen, selviäisikö tämä kompakti elokuvakamera näin vaativasta kuvauksesta. Matkan päätteeksi tajusin, että olin alkanut pitää FX2-kamerasta niin paljon, että siitä tuli suosikkikamerani.

Tekninen & elokuvamainen lähestymistapaTätä projektia varten yhdistimme FX2-kameran useisiin Sony G- ja G Master -objektiiveihin kattaaksemme kaikki tilanteet:

• FE 16mm f/2.8 G laajoihin maisemiin ja mukaansatempaaviin kohtauksiin.
• FE 16-35 mm f/2.8 GM II dynaamisiin käsivaralla kuvattuihin otoksiin.
• FE 24–70mm f/2.8 GM II oli luottolinssini – se oli kiinni kamerassani 80 % ajasta.
• FE 28-70mm f/2 GM oli muotokuvaobjektiivimme ja hämärässä käytetty jokerikorttimme
• FE 70-200mm f/2.8 GM OSS II ja 2x-telejatke kaukaisia villieläimiä ja Kok Boru -hevospelejä varten.

Äänitykseen käytimme ECM-B1M-mikrofonia, joka oli täydellinen kevyt ratkaisu puhtaan äänen tallentamiseen liikkeellä oltaessa. Tämä varustepaketti mahdollisti otokset, joita en olisi voinut tehdä jollain toisella kokoonpanolla. Esimerkiksi kädessä pidellen otetut lähikuvat ihmisistä Karakolin eläinmarkkinoilla tuntuivat luonnollisilta, koska FX2 ei ole pelottava. Paikalliset nauroivat kanssamme, jopa lastatessaan vuohia auton takaosaan. Ja kun Alen ilmoittautui vapaaehtoiseksi hyppäämään mukaan Kok Boru -hevospainiotteluun, vakain ja Super 35 -ulottuvuus saivat kuvamateriaalin tuntumaan siltä kuin olisimme olleet keskellä toimintaa. Kuvanlaatu ja Sonyn väritiede antoivat meille vahvan elokuvallisen perustan. Tiedostot sisälsivät runsaasti yksityiskohtia ja uskomattoman dynaamisen alueen jopa ankarissa olosuhteissa, korkeassa ilmanalassa, kovassa auringonvalossa tai syvissä varjoissa.Taiteellisuus & yleisöToivon, että yleisö saa tästä elokuvasta tunteen siitä, kuinka paljon kauneutta ja perinteitä on edelleen paikoissa, joita harvoin ajattelemme. Kirgisia on villi, haastava ja toisinaan anteeksiantamaton, mutta juuri tämä tekee siitä inspiroivan. Toivon myös, että elokuva osoittaa aloitteleville sisällöntuottajille, että merkityksellisten tarinoiden kertomiseen ei tarvita massiivisia kuvausryhmiä tai raskaita laitteita. Sony FX2 todistaa, että laitteiston voi pitää kompaktina ja on mahdollista mukautua mihin tahansa tilanteeseen sekä tuottaa silti ammattilaislaatuisia tuloksia. Mielestäni tällaiset työkalut muovaavat lyhytmuotoisen ja itsenäisen elokuvanteon tulevaisuutta. Niiden avulla voimme olla ketteriä, matkustaa kevyemmin ja keskittyä luovuuteen logistiikan sijaan. Neuvoni muille elokuvantekijöille: älä pelkää kokeilla uusia varusteita. Vie ne epämiellyttäviin tilanteisiin. Tulet huomaamaan paitsi mihin kamera pystyy, myös mihin itse pystyt, kun työkalut vapauttavat sinut keskittymään tarinaan.

Ajatuksia lopuksiJälkeenpäin tarkasteltuna Kirgisia oli yksi vaikeimmista ja palkitsevimmista projekteista, joita olen koskaan tehnyt. Kolme viikkoa tuntui kuin kahdelta kuukaudelta: ne olivat täynnä haasteita, yllätyksiä ja unohtumattomia hetkiä. Kaikesta huolimatta FX2 ei koskaan poistunut viereltäni. Mutta varusteiden lisäksi kyse oli myös ihmisistä, joiden kanssa jaoin matkan. Alen Tkalcecin ja muun tiimin saaminen mukaan teki kokemuksesta unohtumattoman. He selvisivät samoista haasteista, jakoivat samat naurut ja turhautumiset, ja yhdessä saimme tarinan heräämään eloon. Kameran käyttö alkoi kokeiluna, mutta johti siihen, etten halunnut laskea kameraa käsistäni. Ja minulta se on korkein kohteliaisuus, jonka voin antaa.

Erityiskiitokset tiimille:Nikola Krstic:https://www.instagram.com/nickrsticAlen Tkalcec: https://www.instagram.com/be_mesmerized/Stjepan Dolenec: https://www.instagram.com/be_mesmerized/ Voit katsoa Nikolan koko videon täältä.