Kylmässä kuvaamisen valmistelu alkaa jo ennen kotoa lähtöä, eikä pelkästään kameravarusteiden vaan myös vaatteiden osalta. Saattaisi luulla, että vaatetta täytyy olla roppa kaupalla, mutta kyse on itse asiassa oikeanlaisista vaatteista. Kymmenen sukkaparin sijaan täytyy pukea oikeanlaiset sukat, oikeanlainen takki, villainen aluskerros ja paksut käsineet. Hyvät vaatteet pitävät kuvaajan lämpimänä mutta myös turvassa.

Täytyy muistaa, että lämpömittarin lukemasta tai sääennusteista huolimatta tuuli voi saada ilman tuntumaan tuplasti kylmemmältä. Juomavesi kaipaa myös lämpöeristeen, nesteytystä ei voi hoitaa jääkuutiolla!

Kameran ja varusteiden käyttö

Kun kuvaan laskemista, se tapahtuu lennossa reportaasikuvauksen tapaan. Valitsen yhden objektiivin, asetan sen Sonyn Alpha 1- tai Alpha 7R III -kameraan ja kiinnitän kamerani olkahihnaan. Hiihdän kavereideni kanssa, kunnes löydämme täydellisen paikan. Sitten lasken edeltä, laskeudun polvilleni ja kuvaan, kun he laskevat ohi. Ei säätöjä, ei uusintoja, otan vaan kuvat ja jatkamme matkaa.

Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia kuvata Sonyn kameroilla pakkasella. Sekä Sonyn Alpha 1 että Alpha 7R III suoriutuvat aivan samalla tavalla kuin tavallisissakin olosuhteissa. Ainoastaan akunkesto on tietenkin hieman lyhyempi, kuten se on kaikissa elektronisissa laitteissa. Varmistankin aina, että minulla on mukana runsaasti akkuja, ja koetan pitää ne mahdollisimman lämpiminä.

Kuvan saaminen

Haluan näyttää kuvissani luonnon voiman. Luonto ei välitä, onko ihminen paikalla vai ei – ihminen ei pääse sen kanssa vuorovaikutuksessa samalle tasolle. Olemme osa sitä ja taivumme sen tahtoon. Kuulostaa teennäiseltä, mutta kun koettaa nukkua -13 °C:ssa kovassa tuulessa ja vain hieman kangasta ja ankanuntuvia suojaamassa hypotermialta, yhtäkkiä sitä ymmärtää. Koetan näyttää sen kuvissani: suuri luonto ja pienet ihmiset.

Pystyäkseni näyttämään sen käytän erilaisia objektiiveja. Tarinoiden tai paikkojen dokumentoinnissa ja nopeita reaktioita vaativissa töissä käytän zoom-objektiiveja, kuten FE 16-35mm f/2.8 GM- tai FE 70-200mm f/2.8 GM OSS -objektiivia. Jos tavoittelen tiettyä luovaa ilmettä tai tehostetta, käytän kiinteän polttovälin objektiivia, kuten FE 50mm f/1.4 ZA- tai FE 85mm f/1.4 GM -objektiivia.

Minun täytyy valita objektiivi ja valotusasetukset ympäristön ja vallitsevien olosuhteiden perusteella. Ihmiset ovat jälleen kerran niin merkityksettömiä, että meidän täytyy olla joustavia ja tyytyä siihen, mitä meillä on.

Joinain päivinä on liian kylmää pilville tai on vain pehmeän harsomaisia pilviä vuorenhuippujen ympärillä helpottamassa siluettikuvia. Ne voivat pehmentää valoa ja helpottaa valoa vasten kuvaamista, jota en vaan pysty välttämään. Lumi on myös paha heijastamaan valoa. Kun kuvaa ihmisiä, telttoja tai mitä tahansa, valo tuppaa heijastumaan lumesta joka suuntaan. Se täyttää varjot halusipa sitä tai ei. Tämä antaa kuville kirkkaan ja hengittävän tunnelman.

Sitten on niitä päiviä, jolloin tuuli piiskaa jäätävästi ja kylmyys pistää todella kampoihin. Yllä oleva kuva on otettu Helsportin teltoille legendaarisen Børge Ouslandin kanssa. Se oli villi kuvaus: noin -15 °C ja tuuli jopa 20 m/s. Sellaisina päivinä täytyy vain hyväksyä, että se kuuluu tarinaan, eikä edes teeskennellä, että kaikilla on kivaa. Tuulen nostattaessa lunta ilmaan voi saada puhtaan valkoisen taustan ilman mitään muotoja. Mutta tuuli voi myös tulla kohteen eteen, jolloin täytyy tyytyä laajakuvaotokseen läheltä. Ihan hullua, miten paljon tuuli ja kylmyys pystyvät määrittämään kuvausta.

Yhdellä neuvolla kylmä ei niin vaivaa: etsi kuvakulma, joka vie ajatukset pois kylmästä. Sitä voi niin uppoutua tarkentamaan otosta, että kylmä ei enää häiritse yhtä paljon – ainakaan siihen asti, kunnes aurinko laskee ja kylmyys TODELLA rupeaa tuntumaan.

Kaikki tuntuu pimeällä vielä kylmemmältä.