On olemassa antiikinaikainen sanonta ”suolansa arvoinen”, joka viittaa henkilön vaivannäköön ja asiantuntemukseen. Massimo Siragusalta vaadittiin paljon näitä kumpaakin hänen äskettäisessä projektissaan, jossa hän dokumentoi Sisilian luolamaisia suolakaivoksia Sony Alpha 7R IV -kamerallaan.

”Kaivokset sijaitsevat kolmessa eri kaupungissa: Racalmutossa, Petraliassa ja Agrigentossa”, hän selittää. ”Kuvasin niitä osana suurempaa saaren moninaista maisemaa koskevaa projektia. Kaivokset tuottavat suolaa sekä elintarvike- että teollisuuskäyttöön. Uskomattomia niistä tekee niiden koko. Ne lukeutuvat Euroopan suurimpiin suolakaivoksiin.”

Löydösten dokumentointi ei sujunut ilman haasteita. ”Tällaisessa monimutkaisessa ympäristössä oli mahdotonta liikkua itsenäisesti”, hän muistelee, ”joten kaivoksen työntekijä kulki mukanani, kun työskentelin. Ajoimme maasturilla noin 30 kilometriä päivässä ja pysähdyimme aina, kun näin mahdollisuuden hyvään valokuvaan. Laskeuduimme maanpinnan tasolta noin 800 metrin syvyyteen.”

Massimo ylisti Sony Alpha 7R IV -kameran suunnittelun ja rakenteen etuja tämän projektin aikana. ”Se on kestävä, kevyt kamera, joka pystyy mukautumaan moniin erilaisiin tilanteisiin – ja juuri erilaisempaa ei voisi olla kuin 800 metriä syvä suolakaivos”, hän nauraa. ”Kameran koon ja painon ansiosta en tarvinnut suurta kolmijalkaa, joten pystyin työskentelemään nopeasti ja kevyesti. Lisäksi kameran automaattitarkennus toimi ihailtavasti pimeydessä jopa kaivostyöntekijöiden muotokuvia kuvattaessa.”

”Kaivokset ovat hyvin vaikeita kuvauspaikkoja osittain siksi, että ne ovat niin aktiivisia”, hän jatkaa. ”Suurista ilmastointijärjestelmistä huolimatta ilma on täynnä suolapölyä. Kun suuret kaivinkoneet kaivavat seiniä, pölyä on niin paljon, ettei pysty hengittämään. Kahdeksan tai yhdeksän tunnin kuvauksen jälkeen on kiitollinen päästessään taas maan pinnalle. Kaivos on upea ympäristö, mutta helpotus on samanlainen kuin sukeltajalla, joka nousee pintaan hengittämään.”

Ilman suuren suolapitoisuuden vuoksi myös kameran sääsuojauksella oli suuri merkitys. ”Olen aina luottanut Sony-kameroitteni ja -objektiivieni erinomaisiin pölysuojausjärjestelmiin”, Massimo paljastaa. ”En lopulta tarvinnut laitteistolle mitään lisäsuojajärjestelmää kaivoksissa. Käytin vain maalaisjärkeä ja vaihdoin objektiivit ajoneuvossa – mutta silloinkin vasta, kun pöly oli laskeutunut auton lattialle. Siinä kesti jonkin aikaa, mutta se oli ehdottoman tärkeää käytettäessä vaihdettavaa objektiivia tässä ympäristössä.”

”Pölyn lisäksi näkyvyys oli hyvin heikko, koska näin syvällä maanpinnan alapuolella ei ole luonnonvaloa”, hän jatkaa. Tästä huolimatta Massimo päätti käyttää valaistukseen saatavilla olevaa valoa, mukaan luettuna turvavalot, ajoneuvojen ajovalojen valokeila sekä omat taskukokoiset LED-valonsa. ”En oikein pidä ammattilaistason salamavalon tai suurten valaisimien käyttämisestä, sillä ne voivat muuttaa paikan tunnelman.”

Selvitäkseen valon puutteesta Massimo kuvasi hyvin pitkillä valotuksilla pieneltä hiilikuitukolmijalalta, toisinaan jopa kaksi minuuttia käyttämällä Sony Alpha 7R IV -kameransa Bulb-kuvaustilaa ja erillistä valotusmittaria. ”Kun kamera on lukittu paikalleen, lamppuja voi käyttää eri alueiden valaisemiseen tai niitä voi liikuttaa valotuksen aikana, jolloin syntyy mielenkiintoisia tehosteita”, hän selittää.

”Käytin suolakaivoksissa kahta Sony Alpha 7R IV -kameraa”, hän muistelee. ”Niiden tärkein ominaisuus on niiden tuottamien tiedostojen valtava laatu. Monet ajattelevat, että Alpha 7R IV -kamerassa keskeistä on tarkkuus, mutta täällä tuli esiin kuva-anturin uskomaton dynaaminen alue. Sen ansiosta pystyin valaisemaan kohtauksen eri tavoin samassa kuvassa ilman, että olisi tarvinnut olla huolissaan siitä, että osa kohtauksesta häviäisi kirkkaissa kohdissa tai varjoissa.”

Alpha 7R IV -kameran ohella Massimo käytti kolmea Sonyn pientä, kevyttä ja nopeaa G-sarjan objektiivia. ”Käytin FE 24 mm f/2.8 G-, FE 40 mm f/2.5- ja FE 50 mm f/2.5 G -objektiivia”, hän sanoo, ”sillä niillä sain erinomaisen yhdistelmän valoisuutta ja keveyttä, mikä oli täydellistä tässä ympäristössä.”

Vaikka ympäristö oli haastava, oli projekti menesty Massimon toimivaksi testatun tutkivan lähestymistavan ansiota. ”Minulle valokuvaus on tarinankerrontaa, mikä tarkoittaa, että käytän aikaa tutustuakseni tarinaan kunnolla”, hän sanoo lopuksi. ”Kauniin kuvan ottaminen ei ole koskaan ainoa päämäärä. Haluan dokumentoida tunteet, joita paikka lähettää, joten minun on avattava itseni paikalle. Sitten yksinkertaisesti valitsen parhaat työkalut näiden tunteiden vangitsemiseen.”