Hengenpelastajat

Lahjoituksin ja julkisin varoin rahoitettu Wiltshiren ambulanssihelikopteri on erittäin vaativa ja monitahoinen palvelu – kun siihen lisätään vielä maailmanlaajuinen pandemia hankaloittamaan työtä ja rahoitusta, tehtävästä tulee entistäkin vaikeampaa. Tämän tarinan valokuvaaja Terry Donnelly halusi kertoa.

Dokumentoidessaan Wiltshire Helicopter Emergency Medical Servicen (HEMS) sopeutumista pandemiaan Terry kuvasi ensihoitotiimin kanssa uuvuttavia 16 tunnin työpäiviä. ”Hukka-aikaa ei ole koskaan”, hän kertoo, ”ja he tekevät fyysisesti ja henkisesti niin vaativaa työtä, että minusta oli tärkeää valokuvata sitä. Koronasuojavarustus on elintärkeä, mutta se myös rajoittaa työn fyysistä puolta ja viestintää erityisesti, kun koetetaan hoitaa sekavaa potilasta. Ihmisten täytyy saada tietää ammattilaisten kohtaamista haasteista ja siitä, miten he jatkoivat henkien pelastamista.”

”Jatkuvassa valmiudessa oleminen tarkoitti, että minut täytyi punnita kamerakalustoni kanssa joka aamu, jotta lentäjä pystyi laskemaan tarkasti tarvittavan polttoainemäärän”, Terry selittää. ”Pidin Sony-kalustoni lähelläni koko ajan. Mutta helikopterin miehistön ja ensihoitajien tapaan minullakin oli suojavarustus, joka aiheutti kaikenlaisia vaikeuksia. Nelipistevöillä helikopteriin kiinnitettynä visiirin ja viestintävarustuksen kanssa kuvien ottaminen on todella haastavaa, ja tietysti sitä yrittää vielä pysyä mahdollisimman näkymättömissä. Mikään ei estää ensihoitajien työtä.”

Toista tilaisuutta ei ollut koskaan tarjolla, joten Terry joutui luottamaan Sonyn Alpha-kalustoonsa, eikä se pettänyt kertaakaan. ”Kuvasin Alpha 9-, Alpha 9 II- ja parilla Alpha 7C -kameralla”, hän sanoo. ”Viimeksi mainitut olivat erityisen tärkeitä, kun liikuin paljon tai työskentelin ahtaissa tiloissa helikopterissa, jonka kutsumerkki oli HELIMED22. Niiden kameroiden antama täyden kennokoon kuvanlaatu ja valo ovat upeita, erityisesti yhdessä uusien G Compact -objektiivien kanssa. Käytin FE 24mm f/2.8-, FE 40mm f/2.5- ja FE 50mm f/2.5 -objektiiveja, ja sain ehdottomasti sellaisia kuvia, joita en olisi saanut suuremmalla ja painavammalla kalustolla. Näiden objektiivien polttovälit ovat mahtavia dokumenttitöissä ne tarkentuvat nopeasti ja päästävät tarvittaessa paljon valoa sisään.”

Terryn projektissa olivat tärkeitä myös sellaiset ominaisuudet kuin sisäinen kuvanvakautus (IBIS), reaaliaikainen Eye AF -toiminto ja äänetön kuvaustila. ”IBIS oli äärimmäisen hyvä hämäräkuvauksissa”, hän kertoo. ”Sen avulla pystyin myös käyttämään lyhyempiä valotusaikoja saadakseni kuvattua helikopterin roottorien liikkeen . Hiljainen suljin ja silmiä seuraava automaattitarkennus olivat ehdottoman tärkeitä täysissä varusteissa olevia ensihoitajia kuvatessani. Käyttäessäni Eye AF -toimintoa pystyin kuvaamaan suurimmillakin aukoilla ja tarkentamaan helposti visiirien, ikkunoiden ja suojalasien läpi, jolloin tarkennus olisi muutoin livennyt. Hiljaisen sulkimen ansiosta en ollut koskaan päällekäyvä tai häirinnyt miehistöä edes kuvatessani aivan heidän vieressään.”

Terryn mielestä ambulanssihelikopterin miehistön työtä parhaiten esittelevät voimakkaat muotokuvat ensihoitaja Joanne Gilbertistä, jonka kasvoilla on painumia suojavarusteista, ja lentäjä ”Elvis” Costellosta, jota kehystää hänen toimistonsa ikkunaan heijastuva HELIMED22. ”Näissä kuvissa on Covid-tarinasta kertovia elementtejä, kuten suojavarusteet, mutta niihin on tallennettu myös kuvattavien persoonallisuutta ja työn haasteita. Jo on muuttunut henkiä pelastaessaan työvuoronsa alun iloisesta ja vilkkaasta persoonasta vakavammaksi, ja suojavarusteet ovat jättäneet jälkensä hänen kasvoihinsa. Ja ”Elvis” on jatkuvasti valppaana ja vastuussa koko miehistöstä ja niistä, joiden henkiä he koettavat pelastaa.”

Loppujen lopuksi tarinan kertominen kokonaisuudessaan tuotti Terrylle eniten mielihyvää. ”Valokuvista saa eräänlaisen alustan ja mahdollisuuden jakaa sitä, mikä on itselle tärkeää, todella merkityksellisiä tarinoita”, hän tiivistää lopuksi. “Kaikki ovat joutuneet pinnistelemään jollain tavalla kuluneen vuoden aikana, mutta elintärkeät palvelut, kuten ambulanssihelikopterit, täytyy pitää toiminnassa lahjoitusten avulla. Emme voi koskaan tietää, milloin jonkun elämä on niistä riippuvainen. Olen nähnyt niissä hoidettuja tapauksia, ja näitä tarinoita täytyy kertoa, jotta emme pidä niitä itsestäänselvyyksinä. Olen iloinen, että pääsin kertomaan tämän tarinan.”