Näin Sony tuo luovuuden kaikkien saataville

Robin Spinksiltä, jolla on heikko näkö, kysellään usein hänen harrastusvalintansa ilmeisestä ristiriidasta. ”Eräs henkilö sanoi minulle äskettäin, että ’miten voit olla heikkonäköinen ja kiinnostunut valokuvauksesta? Et varmaan voi nähdä kuvia kunnolla?’. Tämä on osittain ymmärrettävää, mutta tällöin ei oteta huomioon valokuvauksen näkökohtia, jotka menevät pidemmälle kuin vain näkymän yksinkertainen tallentaminen. Ja nykyajan tekniikan ansiosta valokuvaus on paljon helpompaa myös minun kaltaisilleni henkilöille.”

Royal National Institute of Blind People (RNIB) -instituutin inklusiivisen suunnittelun johtaja Robin kuvailee, mitä hän kokee näkökykynsä kautta ja miten se sopii yhteen hänen valokuvauksensa kanssa. Hän kertoo: ”Pystyn lukemaan näkötestitaulun ylimmän kirjaimen, mutta en enempää. Minulle sanotaan, että siinä on muitakin kirjaimia, mutta en vain pysty näkemään niitä! On totta, että en voi tarkastella näkymää ja arvioida sitä visuaalisesti samalla tapaa kuin henkilö, jolla on tavanomainen näkö”, hän jatkaa, ”mutta minä voin sommitella, ottaa kuvan ja tutustua siihen myöhemmin.”

”Minusta tämä on valokuvauksessa kiehtovinta: miten se auttaa minua ymmärtämään muodon, tapahtuman ja tekstuurin, rakenteiden ja artefaktien runsauden. Olipa kyse patsaasta, rakennuksesta tai maisemasta, kun otan valokuvan hyvällä kameralla ja voin zoomata sitä suurella näytöllä sekä tutustua yksityiskohtiin, voin saada tietoa maailmasta ja syventää ymmärrystäni.”

Ympärilläsi on paljon enemmän Robinin kaltaisia ihmisiä kuin arvaatkaan. Itse asiassa Ison-Britannian terveyspalveluiden mukaan Isossa-Britanniassa asuu yli kaksi miljoonaa näkövammaista, joista 340 000 on rekisteröity sokeiksi tai heikkonäköisiksi. Niinpä Isossa-Britanniassa voi olla huomattava määrä valokuvaajia, joilla on haasteita näkönsä kanssa, ja heitä on paljon lisää ympäri maailmaa.

Sony on hyvin tietoinen yhteiskunnan kaikkien osien tarpeista ilmaista itseään. Se tekee lujasti töitä tukeakseen näkövammaisia aivan kuten kameroidensa ja objektiiviensa tavallisia käyttäjiäkin.

”Mottomme on japanilainen sana, Kando”, selittää Sonyn teknisen markkinoinnin kuvatuoteasiantuntija Ben Pilling. ”Sitä ei voi kääntää suoraan englanniksi, mutta pääasiassa se tarkoittaa kameran kaltaisen työkalun voimaa liikuttaa käyttäjiään tunteellisella tavalla. Haluamme tuoda tämän tunteen kaikille ympäri maailmaa, ja tämä pitää tietenkin sisällään ihmiset, joilla on heikko näkö.”

”Konsultoimme jatkuvasti valokuvaajia, joilla on näkövamma”, Ben jatkaa, ”mukaan luettuna RNIB:n jäsenten tiedon valjastaminen käyttäjätestaukseemme ja työskentely omiin tiimeihimme kuuluvien heikkonäköisten valokuvaajien kanssa. Itse asiassa Sony Japan havaitsi, että sen henkilöstöön kuului henkilö, jolla oli heikko näkö ja joka oli intohimoinen valokuvaaja. Tämä suora yhteistyö synnytti muutamia hankkeista, jotka johtivat ominaisuuksiin, joita meillä on kameroissamme nykyään.”

Esimerkiksi Japanissa Sony loi äskettäin liikkuvan näyttelyn viiden heikkonäköisen valokuvaajan kuvista. ”Yksi taiteilijoista oli kärsinyt glaukoomasta ja sanoi lähes luopuneensa valokuvauksesta, mutta sitten hän oli käyttänyt joitain tarvikkeita ja ominaisuuksia, joita olemme luoneet näkövammaisille, mikä mullisti asian”, Ben sanoo.

Millä tavoin Sonyn kamerat siis voivat tehdä valokuvauksesta entistä saavutettavampaa näkövammaisille käyttäjille, kuten Robin? ”Tyypillisesti tämä tarkoittaa multimodaalisen informaation antamista”, Robin selittää, ”mihin sisältyvät taktiiliset säätimet, jotka auttavat tunnistamaan tulot, hyvä värikontrastin käyttö valikoissa sekä tekstistä puheeksi -tilat, jotka kirjaimellisesti lukevat valikot ja ominaisuudet ääneen, kun ne valitaan. Nämä jutut todella luovat luottamusta käytössä, erityisesti, kun asetuksia on muutettava nopeasti, jotta voidaan reagoida muuttuvaan säähän.”

Kameroissa, kuten Sonyn Alpha 7 IV ja ZV-E1, on nämä ominaisuudet sekä muita, jotka paranevat kaiken aikaa. ”Näytönlukijan hyödyllisyys on edistynyt paljon lyhyessä ajassa”, Ben lisää, ”ja nyt siinä on useita eri nopeus- ja äänenvoimakkuusasetuksia sekä mahdollisuus kuunnella selostus kuulokkeilla, mikä on upeaa käyttäjille, joilla on myös kuulo-ongelmia, tai niille, jotka vain haluavat yksityisyyttä.”

”Sen lisäksi neljässä viimeksi julkaisemassamme mallissa on myös mahdollisuus suurentaa valikoita lukemisen helpottamiseksi”, hän jatkaa. ”Toiminto voidaan vain asettaa haluttuun painikkeeseen ja säätää asetukseen 1.5x, 2x tai 2.5x, ja lisäksi voidaan käyttää kamerassa tai kosketusnäytöllä olevia säätimiä kiertämiseen vasemmalle, oikealle, ylös ja alas.”

Kun Sonyn kaikissa nykyisissä malleissa on myös HDMI-lähtö, on melko helppoa asentaa kameraan ulkoisia näyttöjä, jotta saadaan suurempi näkymä näytöstä. Synkronointi puhelimien ja tablettien kanssa niiden näyttöjen käyttämiseksi on myös helppoa käyttämällä sisäänrakennettua Wi-Fi-verkkoa ja uutta Sony Creators -sovellusta.

Mitä ergonomiaan tulee, Sony varmistaa, että se käyttää painikkeita, jotka voi erottaa toisistaan koskettamalla. ”Me vaihtelemme muun muassa kokoa, muotoa ja tuntumaa”, Ben sanoo, ”esimerkiksi AF-on-painike takana on selvästi suurempi kuin seuraavana ylöspäin oleva pienempi C1-painike, kun taas poisto- ja toistopainikkeet ovat kovera ja kupera.”

Lopuksi suuret harppaukset, joita Sony on ottanut tekoälyavusteisessa automaattitarkennuksessa, tekevät myös kameran käytöstä paljon helpompaa heikkonäköisille. ”Kun kamera pystyy tunnistamaan erityyppisiä kohteita, voit valita, mihin haluat sen tarkentavan”, Robin selittää. ”Minun voi olla vaikea selvittää, onko eläin tarkennettuna, ja aiemmin minun oli otettava useita kuvia ja toivottava parasta. Tekniikka, kuten Sonyn kameroissa oleva, on kuitenkin yksi keino nauttia valokuvauksesta ja tuottaa entistä parempia tuloksia. Se on hieno esimerkki siitä, miten tekoälytekniikka auttaa taustalla, mutta ei suorita kaikkea.”

Tulevaisuutta silmällä pitäen Sony on myös äskettäin kehittänyt kamerasarjoja, joissa on integroitu verkkokalvoprojektio. ”Tässä käytetään matalatehoisia lasereita kuvan tarkentamiseen kamerasta valokuvaajan verkkokalvolle”, Ben selittää, ”joten henkilöt, joilla joko on ollut aina heikko näkö tai jotka ovat sokeutuneet, voivat silti sommitella kuvia. Monet Japanin näyttelyn valokuvaajista käyttivät työssään tätä tekniikkaa, mitä oli upeaa olla todistamassa.”

Annamme viimeisen sanan valokuvaajalle, Robinille, jolle tästä tekniikasta on ollut hyötyä. On selvää, että nämä edistysaskeleet ovat vaikuttaneet suuresti hänen kykyihinsä ja nautintoonsa. ”Tuntuu todellakin hienolta, kun joku, jolla on täysi näkökyky, arvostaa valokuvaustani, ja se osoittaa, että sokeat ja heikkonäköiset voivat osallistua ja vaikuttaa visuaalisissa medioissa.”

”Otin kuvan Camps Bayssä Etelä-Afrikassa enkä itse asiassa huomannut sitä valottaessani, että keskellä kuvaa oli varjoliitäjä. Näin sen vasta, kun suurensin valokuvat suurella näytölläni kotona”, Robin sanoo. ”Kun ihmiset nyt näkevät tämän valokuvan seinällä aulassani ja se on niin hyvä, he eivät voi uskoa, että joku heikkonäköinen on ottanut sen. He ovat ällistyneitä, ja se saa minut tuntemaan ylpeyttä. Uusi tekniikka voi todellakin avata tällaisia tunteita.”

Ben sanoo: ”Odotamme innolla näyttelyä, jossa Robinin kaltaiset heikkonäköiset valokuvaajat voivat esitellä työtään kaikille, jotka haluavat nauttia heidän inspiraatiostaan, luovuudestaan ja perspektiiveistään.”