Islanti on monien valokuvaajien unelmakohde karujen tulivuorihuippujen, autioiden ja mustien hiekkarantojen sekä ryöppyävien vesiputousten ansiosta. Erityisen kylmänä ja ankeana päivänä Davide Monteleone oli kuitenkin suunnannut kameransa kohti nimetöntä alumiini-iglujen ryhmää Nesjavellirin laavakentillä lähellä Reykjavikia ja hänen tavoitteenaan oli ottaa kuva, joka herättäisi lukijoiden kiinnostuksen ja saisi heidät haluamaan lisätietoa.

Kohde – hiilidioksidin talteenoton nopeasti kehittyvät tekniikat – on äärimmäisen tärkeä geopoliittisessa mittakaavassa ja ”hiilenpoiston prosessille tulee antaa yhtä suuri merkitys kuin konfliktille”, Davide selittää. ”Olemme itse luoneet tämän ongelman, ja nyt meidän on keksittävä siihen ratkaisu. Nämä koneet ovat aseita, joita ihmiskunta rakentaa pelastaakseen meidät.”

Näiden tekniikoiden valokuvaamisen todellisuus on kuitenkin usein ongelmallinen. ”Minulle haastavaa oli se, miten kuvittaisin tarinan jostakin, jota ei edes voi nähdä. Olimme tulleet dokumentoimaan tätä hiilidioksidin talteenottojärjestelmää ja, kuten useimpien tällaisten tekniikoiden tapauksessa on, se ei ole kovin houkutteleva visuaalisesti, vaikka sen potentiaali onkin uskomattoman tärkeä. Oli siis keskityttävä tutkijoihin ja heidän elintärkeisiin luomuksiinsa, joilla pyritään keräämään hiilidioksidia ilmasta ja varastoimaan se maan alle tai vähentämään sitä mereen sijoitettujen projektien avulla.”

Artikkelia varten hän vieraili yhdeksässä tällaisessa hiilidioksidin talteenottopaikassa ympäri Eurooppaa ja muuta maailmaa kahdeksan kuukauden aikana ja vietti jokaisessa paikassa aikaa muutamasta päivästä useisiin viikkoihin. ”Näiden artikkelien kuvaamiseen liittyy runsaasti tutkimusta, ja valokuvaaja osallistuu paljon toimitustiimin toimintaan mitä tulee suunnitteluun ja päätöksiin”, Davide selittää. ”Vaikka näin suuri ja merkittävä projekti saattaakin aiheuttaa jännitystä, taso, jolla saan sitoutua ja panostaa siihen, rauhoittaa hermojani.”

Näistä vaikeuksista huolimatta Daviden vietettyä uuvuttavat 12 tuntia Nesjavellirissä hänellä oli kuva, joka sopi kaunistamaan National Geographic -lehden marraskuun 2023 kantta.

Davide selvisi projektista suurikokoisen kameran, lennokin ja Sony Alpha 7R IV -kameransa avulla. Hän kuvailee tätä mallia näin: ”Se on uskomattoman tehokas, koska se tekee nopeasti ja helposti kaiken, mitä tarvitsen sen tekevän. Työskentely näiden pienten, kevyiden täyden kennokoon peilittömien kameroiden kanssa muistuttaa minua tavasta, jolla ensimmäiset 35 mm:n filmikamerat mullistivat dokumentaarisen työn 1900-luvun puolivälissä. Lisäksi 60 megapikselin ansiosta sen laatu pystyy kilpailemaan paljon suurempien ja kalliimpien kameroiden laadun kanssa.”

”Kameran suorituskyky on myös upea pitkinä päivinä vaativissa olosuhteissa, ja voin luottaa siihen, että se kuvaa yli tuhat kuvaa yhdellä akulla, kun seison Islannin kylmyydessä tai Kongon demokraattisen tasavallan kosteudessa”, Davide sanoo.

Muistellessaan luovuutta, jota vaadittiin pinnaltaan ”melko rumalta ja tylsältä” näyttävän kohteen kuvaamiseen, Davide selittää, että toisin kuin konfliktialueilla, jotka ovat erittäin reaktiivisia, tällaisissa projekteissa vaaditaan kärsivällisyyttä ja inspiraatiota.

”Aloin siis tiimini kanssa ratkaista ongelmaa pohtimalla erilaisia ideoita ja katsomalla, mikä toimii”, hän jatkaa, ”kuten voisimmeko muuttaa kuvan perspektiiviä niin, että se kertoisi tarinan paremmin, ottaa vinkkejä teollisuusvalokuvauksesta, valaista kohteen luovasti tai kuvata eri vuorokaudenaikaan? Iglun tapauksessa päädyimme kuvaamaan yöllä ja valaisemaan sen liikkuvalla lennokilla.” Davide toivoi myös, että revontulet tulisivat esiin, mutta kuten islantilaiset usein varoittavat, ne eivät näy, jos niistä puhutaan.

”Mielestäni teimme loppujen lopuksi hyvää työtä”, hän pohtii, ”valittiinhan kuva kuitenkin lehden kanteen. Se on kiehtova kuva, joka herättää myös kysymyksiä: haluatko tietää, mikä iglu on ja mitä se tekee? Kuva on futuristisella tavalla houkutteleva, mutta laavakentän hiukan avaruusmainen maisema on myös vähän pahaenteinen. Se kertoo lupauksesta, mutta myös edessä olevista haasteista ja siitä, mitä voimme joutua kohtaamaan, jos emme pysty vastaamaan niihin.”

Tällä tavalla Davide näkee itsensä kääntäjänä. ”Valokuva itsessään ei selitä mitään, mutta jos se saa jonkun lukemaan hiilidioksidin talteenotosta, silloin se on tehnyt tehtävänsä. Dokumenttivalokuvaajan tehtävä ei ole ratkaista ongelmaa, vaan herättää muissa kiinnostus tehdä se.”

Tämä asia ei ole juuri muuttunut historian aikana, Davide sanoo verraten rooliaan henkilöihin, jotka dokumentoivat teollisen vallankumouksen, kuten valokuvaaja Lewis Hine. ”Tehtävämme on korostaa uutta teollista vallankumousta ja kuvata nämä energiajärjestelmän muutoksen tarinat. Olemme siirtymässä fossiilisista polttoaineista vihreään energiaan, ja vaikka se ei itsessään ratkaise maailman ilmasto-ongelmia, hiilidioksidin talteenottoprosessi on tärkeä osa niiden ratkaisemista. Valokuvaus tällä alueella paranee myös. Vielä viisi vuotta sitten arkistovalokuvat dominoivat teknologista muutosta, mutta nyt tehdään paljon luovempaa ja harkitumpaa työtä.”

Monien valokuvaajien tapaan Davide työskentelee hybridityylisesti, joten mahdollisuus kuvata videota National Geographicin artikkelia varten Sony Alpha 7R IV -kameralla oli myös olennainen komponentti. ”Teen mielelläni tarinoita, joihin sisältyy videoita, koska ne ovat hyvin tehokkaita mitä tulee narratiiviin ja tarinankerrontaan. Erityisesti kun kohteet ovat melko staattisia, kuten tässä projektissa, videon liike ja ääni voivat olla houkuttelevampia.”

Hiilidioksidin talteenottoa ja ilmastonmuutosta käsittelevä tarina on luonnostaan geopoliittinen, mutta Davide huomasi, että ihmiskomponentti paransi sitä: ”Tutkijat suhtautuvat aina uskomattoman intohimoisesti siihen, mitä tekevät, ja selittävät sitä kärsivällisesti ja tunteellisesti”, hän toteaa lopuksi, ”vaikka kysymys olisi kapeasta, monimutkaisesta tai meille muille näkymättömästä alasta! He tietävät, että nämä asiat ovat ehdottomasti ratkaisevia sen suhteen, mitä planeetallemme tapahtuu. Ja jos voin kääntää näiden muutamien ihmisten energian viestiksi, joka tavoittaa monia, teen sen todella mielelläni.”