Ihmisyhteisö on ajanut vuosisatojen ajan huippupetoja ympäri Eurooppaa kohti sukupuuttoa. Ja niin pelottavia kuin jotkut näistä pedoista voivatkin olla, ihminen on se, joka on ollut todellinen saalistaja.

Nykyään ihmiset auttavat korjaamaan tasapainoa ainakin joillakin alueilla. Kaikkialla ympäri maanosaa ja muuallakin on käynnissä pyrkimyksiä palauttaa huippusaalistajat sekä kaikki niihin liittyvät edut elinympäristöihin, joissa ne elävät. Kotkien, ruskeakarhujen, susien ja villien kissaeläinten palauttamiseen ja niiden kantojen edistämiseen tähtäävät hankkeet etenevät nopeasti. Espanjassa Iberian niemimaalla iberianilves hyötyy tästä lähestymistavasta, jossa ihminen on pikemminkin suojelija kuin valloittaja.

”Iberianilves on yksi maailman uhanalaisimmista kissaeläimistä”, kertoo luonnonsuojelija ja valokuvaaja Antonio Liebana, ”mutta Castilla la Manchassa sijaitsevan Peñalajon kaltaisissa paikoissa tehtävien hankkeiden ansiosta viimeisimmässä laskennassa saatiin erittäin mukava määrä 1 668 yksilöä koko niemimaalla. Tämä tarkoittaa eksponentiaalista kasvua viimeisten 10 vuoden aikana!”

Kuten kaikkialla maailmassa on käymässä selväksi, hankkeessa – joka on paikallishallinnon, WWF Espanjan ja Antonion oman Wildwatching Spain -valokuvausorganisaation yhteishanke – on kyse yhtä paljon ihmisten kouluttamisesta ja heidän auttamisestaan näkemään villiinnyttämisen hyödyt kuin poliisi- tai rangaistustoimenpiteistä.

”Peñalajo-maatilan projekti alkoi pilottihankkeena vuonna 2016, mitä ennen tätä 2 500 hehtaarin aluetta käytettiin peltopyiden ja jänisten metsästämiseen. Kaikki tämä kuitenkin muuttui, kun maatilalla aloitettiin iberianilveksen suojeluohjelma seitsemän vuotta sitten. Minä tulin mukaan kaksi vuotta myöhemmin Wildwatching-organisaation kanssa, ja siitä lähtien tila on ollut paikka, jonne kansainväliset valokuvaajat voivat tulla ottamaan upeita kuvia.”

Piilopaikat, joiden luomisessa Antonio auttoi, perustuvat kissojen vedentarpeeseen. ”Hyödynsimme Peñalajon puolikuivaa elinympäristöä, jossa vesi on niukka hyödyke, luomalla alueelle kuusi vesipistettä, joista jokainen sijaitsee kahdeksan metrin päässä piilosta. Tämä tarkoittaa, että valokuvaajat voivat nauttia tästä lajista matalalla profiililla ja etäisyyden päästä – ja ottaen huomioon, että tämä on ainutlaatuista Espanjassa.”

Nyt tehtävänä on piilojen sijoittaminen ja ylläpito: ”Teemme nämä valinnat valon ja lajien esiintymisen perusteella”, Antonio jatkaa. ”On hienoa, kun työni innostaa minua ja voin laittaa peliin kaiken osaamiseni tehdäkseni hyvää luonnolle sekä auttaa muita valokuvaajia nauttimaan siitä. Aluksi työ tuntui minusta melko haastavalta, koska en ollut koskaan aiemmin työskennellyt ilvesten parissa. Olen kuitenkin käynyt yli 60 safarilla ympäri Afrikkaa, joten perustin jotkut päätöksistäni leopardeista saamiini kokemuksiin.”

Madridissa syntynyt Antonio on ollut aina kiinnostunut villieläimistä. Hän kertoo, että ”monien espanjalaisten lasten tapaan olin kiinnostunut luonnon maailmansta espanjalaisen luonnontieteilijän Felix Rodriguez de la Fuenten ja hänen TV-ohjelmansa El Hombre y la Tierra (ihminen ja maa) ansiosta. Opin tunnistamaan ja kunnioittamaan Iberian villieläimiä. Aikuisena minulla oli tapana ottaa mukaan pieni kamera lähtiessäni retkeilemään vuorille. Näin heti luontokuvauksen mahdollisen potentiaalin. Tiesin, että jos pystyn antamaan muille esimakua näistä nähtävyyksistä, jopa vaatimattomalla laitteistollani, voin tehdä loikan ammattilaiseksi.”

Monien valokuvaajien tapaan hän tunnustaa, että hänen menestyksensä perustuu täydelliseen uppoutumiseen kohteeseen. ”Jopa ilman kameraa suurin motivaatio on epäilemättä päästä lähelle eläimiä. Siitä tulee tapa ymmärtää elämän tärkeys. Minua ajaa eteenpäin mahdollisuus todistaa ainutlaatuisia hetkiä, ja kuvaamalla ne voin kertoa muille tästä kauneudesta sekä lajia koskevista ongelmista.”

Peñalajon kaltaisissa paikoissa olevat piilopaikat osoittavat, että kestävyys voi olla kannattavaa, mutta niissä on kyse myös viestin levittämisestä laajemmalle. ”Valokuvaus on tehokas ase”, hän kertoo, ”koska sitä, mitä ei nähdä, ei arvosteta. Yksi kuva voi kertoa monta asiaa, mutta sen yksinkertaisin ja tehokkain vaikutus on, että se kertoo perheillemme ja ystävillemme, että vaikka maailma on kaunis paikka, se pysyy sellaisena vain, jos taistelemme sen puolesta. Meidän on ryhdyttävä toimiin suojellaksemme sitä, mikä meitä inspiroi, tai muuten sitä ei kohta enää ole.”

Peñalajossa projektista ei hyödy vain iberianilves. ”Koko tila on nyt omistautunut luonnonsuojelulle, mikä tarkoittaa, että näemme myös monien muiden lajien kukoistavan”, Antonio sanoo, ”mukaan luettuna ikoniset linnut, kuten iberiankeisarikotka tai pikkutrappi, jotka ovat hyvin suosittuja valokuvaajien keskuudessa.”

Mitä tulee ilvekseen, sen turvallinen ympäristö tarkoittaa, että otetaan huomioon uudenlainen käyttäytyminen, mikä on johtanut muutamiin Antonion lempikuviin alueelta. ”Ilvekset ovat löytäneet lisääntymispaikan hylätystä heinäladosta metsässä – ja mikä epätavallista, havaitsimme kaksi emoa samassa pesueessa”, hän paljastaa. ”Tällaisesta ei ole mitään aiempaa tietoa, joten tämä on epäilemättä merkki siitä, että ne viihtyvät. Ja tietenkin tämä tarkoittaa, että saimme tilaisuuden kuvata pentuja! Ne ovat niin kauniita, mutta hienointa on todiste siitä, että lajin populaatio kasvaa.”

Tällä hetkellä hän työskentelee kahden Sony Alpha 1 -rungon kanssa. ”Nämä kamerat tarjoavat minulle ennennäkemättömän tarkennusnopeuden”, Antonio selittää, ”sekä 50 megapikselin tiedoston ja jopa 30 kuvaa sekunnissa. Nämä ovat epäilemättä ihanteellisia runkoja tämän tyyppiseen valokuvaukseen, kun taas FE 600mm f/4 GM OSS on ollut työjuhtani tässä projektissa. Sen kantomatka, valoteho ja terävyys täyttävät villieläinvalokuvaajan toiveet ja sen voi yhdistää täydellisesti 1.4x-teleobjektiiviin – mikä on erityisen hyödyllistä, kun ilmaantuu pentuja!

Sekä kamerat että objektiivi myös kestävät hyvin pölyä, jota paikassa on kesäkuukausina. Lisäksi Sony on toimittanut hyvin aktiivisesti lainalaitteita niille, jotka osallistuvat työpajoihin täällä Peñalajossa. Tarjoamalla jatkuvaa tukea ja välineitä luontokuvauksesta kiinnostuneille Sony auttaa valokuvaajia levittämään sanaa täällä tehtävästä hyvästä työstä, mikä puolestaan auttaa meitä käyttämään valokuvausta keinona tuoda esiin uhanalaisten lajien merkitystä. Ja tässä tapauksessa laji on iberianilves.”

Tulevaisuudessa Antonio toivoo yhä useampien alueiden noudattavan Peñalajon esimerkkiä ja käyttävän valokuvausta luonnonsuojelun moottorina. ”On hienoa nähdä, miten olemme onnistuneet muuttamaan suunnan luonnonsuojelun suhteen täällä sekä auttaneet ilvestä ja muita lajeja kukoistamaan. Valokuvaajilla on hyvin suuri merkitys tässä yhtälössä”, hän toteaa. ”Vielä muutama vuosi sitten tätä ei olisi voinut kuvitella tämän tyyppisillä tiloilla Espanjassa. Kyseessä on hyvä esimerkki kestävyydestä ja kehityksestä, ei vain tilalle, vaan myös paikallisille ravintoloille, hotelleille ja muille palveluille. Se osoittaa, että yhteistyötä tekemällä voimme olla luonnon todellisia suojelijoita.”