”Kaikki kuvaamiseni tapahtuu nyt tietoisuuden kasvattamiseksi”, kertoo vedenalaiseen kuvaukseen erikoistunut valokuvaaja Alexis Rosenfeld. ”Haluan näyttää asioita, jotka opettavat ihmisiä ja saavat heidät sitoutumaan enemmän planeettamme valtamerten kunnon ja hyvinvoinnin edistämiseen.”
Tietoisuuden herättämisen tarpeesta pääsemme Alexisin uusimpaan projektiin UNESCOn kanssa: 1 Ocean, The Anatomy, joka on osa luonnonsuojeluun tähtäävää YK:n Valtamerten vuosikymmen -ohjelmaa. ”Olen mukana tässä UNESCOn meritieteellisen komission ohjelmassa, ja hyödynnän valokuviani vetoomuksessa suojella valtameriä”, Alexis selittää. ”Ideana on näyttää, miksi meritiede on olennaisen tärkeää ja liittyy suoraan planeettamme suojeluun. Jollei meillä ole ymmärrystä, emme voi tehdä mitään.”
Yksi tämän projektin keskeisiä teemoja on tutkia vedenalaisia maisemia, huomaamattomia selänteitä, tasankoja, merenalaisia tulivuoria ja syviä hautavajoamia. ”Tähän saakka näiden vedenalaisten upeiden maisemien kuvaaminen on ollut teknisesti hyvin hankalaa”, Alexis kertoo. ”Markkinoille on tullut kuitenkin sekä korkean resoluution että korkean herkkyyden tunnistimia, jollaisia minulla on Sonyn Alpha-kameroissani. Niiden ansiosta pystymme työskentelemään syvemmällä hyvin hämärissäkin ja kertomaan tarinoita, joita emme aiemmin pystyneet.”
Hän jatkaa: ”Syvä vesi varastaa valoa, mutta asetan usein herkkyydeksi 800 ja 1600 ISO tietäen, että saan erinomaista kuvanlaatua. En olisi saanut moniakaan kuvia otettua ilman Alpha-kalustoani. Mitä syvemmälle mennään, sitä tärkeämpää on herkkyys. Se on erityisen tärkeää, kun tarvitaan lyhyempiä valotusaikoja liikkeen pysäyttämiseen, kuten tässä kuvassa erittäin nopeasti syvyyksissä uivasta valaasta. Siinä tarvitsin 1/1 250 s. Se on melko hämmästyttävää veden alla, enkä olisi pystynyt siihen aiemmin.”
Jos unohdetaan tekninen puoli, kuten Sonyn Alpha 7R II- ja III-kameroiden ja objektiivien laittaminen vedenkestävään koteloon, miten Alexis ryhtyy kuvaamaan vedenalaista maisemaa? ”Tässä projektissa olen ottanut kuvia sekä laajakulmalla että nitoen saadakseni näytettyä näiden vedenalaisten paikkojen suuren mittakaavan”, hän selventää. ”Kuvaan siis monia erillisiä kuvia, ennen kuin nidon ne yhteen tietokoneella, jolloin saan niihin enemmän ulottuvuutta ja herätettyä nämä upeat näkymät henkiin.”
Valaistus on hyvin tärkeää, kuten tavallisissakin maisemissa, mutta veden alla valokuvaajan täytyy joskus luoda se”, sanoo Alexis. Tämä näkyy selkeästi yhdessä hänen tämän sarjan tähänastisista suosikkikuvistaan nimeltä Smoking Land, joka on kuvattu Sisilian rannikolla yli 80 metrin syvyydessä. Hän kertoo: ”Se on geoterminen alue, jossa on kaasupurkauksia ja muodostuu upeita tulivuoren purkauskanavia. Tämä on kuvattu FE 16-35mm f/2.8 GM -objektiivilla, joka on suosikkiobjektiivejani käytettäväksi sukelluskotelossa. Valaisin kuvan kahdella salamalla keskittäen valon ja tarkennuksen purkauskanaviin. Taustalla oleva sukeltaja antaa sille mittasuhteita ja valaisee taustaa pitelemällä kahta 10 000 lumenin LED-valoa.”
Muutoin hän yhdistää merenpohjan rakenteisiin mielellään kaloja, kuten tässä kuvassa pehmytkorallin ohi uivasta kalaparvesta.
”Ainoa keino valaista ne oli piilottaa salamat korallin alle ja lisätä kolmas valaisemaan etualaa”, hän selventää. ”Tämän kuvan ottamisessa tarvittiin paljon kärsivällisyyttä. Käytin jälleen FE 16-35mm f/2.8 GM -objektiivia näyttääkseni, kuinka valtava valtameri on”, hän jatkaa. ”Tämän objektiivin avulla voin myös tarkentaa lähelle, mikä on tärkeää veden alla: mitä vähemmän vettä on objektiivin ja kohteen välillä, sitä terävämpiä kuvia ja voimakkaampia värejä saadaan.”
Veden alla tarkentaminen voi myös olla haastavaa, mutta sen on oltava täsmällistä, erityisesti ohikiitävissä kohtaamisissa. Onneksi Alexisin Alpha-rungoilla nekin onnistuvat. ”Maisemakuvauksissa on enemmän aikaa, mutta tämän pallopäävalasten kuvan kaltaisissa otoksissa kohteen liikkuvat todella nopeasti, ensin minua kohti ja sitten taas poispäin, eivätkä pysy paikoillaan. Tässä kuvasin jatkuvalla automaattitarkennuksella, ja luotin kameran joustavan pisteen tilaan lukiten tarkennuksen kohteeseen. Se suoriutuu hämmästyttävän hyvin ympäröivästä vedestä huolimatta ja antaa täysin teräviä kuvia.”
Koska UNESCOn 1 Ocean, The Anatomy -projekti jatkuu kymmenen vuoden ajan, Alexisilta eivät löytöretket lopu. ”Pian työskentelemme Ranskan Polynesiassa ja Alboráninmerellä, eteläisellä Välimerellä ja jatkamme merenalaisten vuorten ja tulivuorten parissa”, hän sanoo. ”Joka kerta koemme uskomattomia kohtaamisia, ja minusta kaikista innostavinta on se, ettemme pysty ennustamaan tapahtumia. Jokainen matka on ainutlaatuinen löytöretki tuntemattomaan, mutta tiedän, että Alpha-kalustoni selviää aina haasteesta.”
Pinnan alla avautuu toinen maailma: oma universumini, jossa kaikki näyttää sadunomaiselta ja salpaa hengen.