On vaikea uskoa, että alkuperäinen Sony FE 16-35mm f/2.8 GM julkaistiin kuusi vuotta sitten. Joko aika kiitää tai sitten minä vanhenen! Olipa kuinka vain, on hienoa nähdä Sonyn päivittävän kaikkia vanhoja objektiivimalleja. 24-70mm- ja 70-200mm G Master -objektiiveihin tehdyt parannukset olivat vaikuttavia ja näillä kummallakin objektiivilla on ollut suuri vaikutus valokuvaukseeni. Tarkastellessani uuden 16-35mm-objektiivin teknisiä tietoja huomasin, että se on pienempi ja kevyempi, mutta tarjoaako se alkuperäisen tuotteen päivitettynä versiona mitään muuta?

16-35mm f/2.8 GM II on todellakin edeltäjäänsä pienempi ja kevyempi, ja siinä on tervetulleena lisäyksenä manuaalinen aukkorengas, jota käytän yhä enemmän videotöissä. Zoomattaessa runko tulee ulos noin yhden senttimetrin, joten tämä ei aiheuta ongelmaa gimbaalilla käytettäessä. Mitä tulee painoon, objektiivin paino on 547 g (verrattuna alkuperäiseen, joka painaa 680 g), eli se on noin 25 prosenttia kevyempi. Ero ei ole todellisuudessa suuri, mutta se sai minut pohtimaan suurempaa kuvaa.

Monien valokuvaajien käyttämä objektiivien ”vakiokolmikko” on 16-35mm, 24-70mm ja 70-200mm – kaikki aukolla f/2.8. Sonyn objektiivien tapauksessa aiempien versioiden yhteispaino oli yli kolme kilogrammaa. Uusien Mk II -versioiden paino on vain 2,3 kg – ero on 759 g eli suunnilleen ssaman veran kuin Alpha 7R V -runkoni paino! Alhaisemmalla painolla voi olla suuri merkitys, kun kuljetaan ympäriinsä etsimässä kuvauspaikkoja.

Olin valmiiksi vaikuttunut objektiivin parannuksista, joten odotin pääseväni ulos kuvaamaan sillä. Asun Alankomaissa ja kotini lähellä on runsaasti kauniita paikkoja. Ensimmäinen pysähdykseni oli läheisellä tuulimyllyllä auringonnousun aikaan.

Rakastan laajakulmaobjektiivejani ja haluan aina ensiksi kokeilla muutamaa asiaa. Terävyys on (tai oli) yksi asia, mutta uusien G Master -objektiivien tapauksessa en ole tästä juuri huolissani, koska nämä objektiivit ovat aina niin teräviä, että eri aukoilla ei juuri huomaa eroa edes kulmissa.

Kuten aiemmin mainitsin, en tiennyt mitä muuta odottaa kokoon ja painoon liittyvien parannusten lisäksi. Löysin kuitenkin ilonaiheita heti, kun aloin kuvata.

Kuvakulman vaihtelu (”hengittäminen”)

Kuvakulman vaihtelu (”hengittäminen”) on lievä zoomaus, joka tapahtuu tarkennusta vaihdettaessa. Tässä objektiivissa EI ole lähes lainkaan tätä hengittämistä. Minusta tämä on upeaa (ja varmasti myös videokuvaajien mielestä). Kuvaustyylini tuntevat tietävät, että käytän mielelläni laajakulmakuvissa tarkennuksen pinoamista. Tätä varten menen todella lähelle etualaa ja käytän tarkennuksen pinoamisen tekniikkaa saadakseni kaiken kuvassa teräväksi edestä taakse. Jos kuvataan objektiivilla, joka hengittää paljon, menetetään tehollisesti muutama millimetri polttovälistä, koska etualan ja taustan katselukulmat ovat hieman erilaiset, joten ilahduin havaitessani, että hengittäminen oli olematonta tässä objektiivissa.

Odotin hieman, että aurinko nousee, jotta saisin kuvattua auringon tähtimäisenä – yhdistän tämän mielelläni kuviini.

Lähdin kotiin tyytyväisenä kuvaukseen ja ensimmäisiin testeihin, mutta kotimatkalla näin tien vieressä kukkapellon, jolla oli auringonkukkia ja muita luonnonkukkia, joita hyönteiset luultavasti olivat levittäneet. Päätin testata objektiivia lähikuviin ja löysin seuraavan kiehtovan ominaisuuden...

Tässä objektiivissa on hienoa se, että sen vähimmäistarkennusetäisyys on vain 22 cm. Se on paljon lyhyempi kuin alkuperäisessä GM:ssä, jonka vähimmäistarkennusetäisyys on 28 cm. Tämä pieni tarkennusetäisyys tarkoittaa, että suurennus on 0.32x verrattuna alkuperäisen suurennukseen 0.19x. Tämä avaa valtavasti mahdollisuuksia kiinnostaviin lähikuviin bokeh-sumennuksella sekä myös tarkennuksen pinoamiseen hyvin lähellä objektiivia.

Siis takaisin kukkapellolle! Ensimmäinen havaitsemani asia olivat tietenkin kauniit auringonkukat, jotka mainitsin jo aiemmin. Tässä on edestä yksityiskohta yhdestä niistä kuvattuna aukolla f/8.

Auringonkukissa oli myös mehiläisiä, joita kuvaamiseni ei vaikuttanut häiritsevän, joten menin niin lähelle kuin voin. Tulokset olivat todella ällistyttäviä. Alpha 7R V I -kameran hyönteisten automaattitarkennusta käyttämällä pystyin tarkentamaan täydellisesti mehiläiseen. Katso, miten lähelle pääsin. Kuvaisin normaalisti tällaisia kohtauksia laajakulmalla, mutta tosiasia, että tämä on mahdollista, on uskomaton.

Myös lähellä kasvavat päivänkakkarat kiinnittivät huomioni. Rakastan sitä, miten bokeh-sumennus on pehmeä ja tarkennuspiste neulanterävä.

Laajakulmaobjektiivit ovat erinomaisia paitsi maisemakuvaukseen, myös kaupunkien kuvaamiseen, joten sain idean kuvata sateista iltaa kotikaupungissani Amersfoortissa.

Tätä tarkoitusta varten käytin korkeampaa ISO-arvoa saadakseni nopeamman valotusajan ja pitääkseni ystäväni terävänä kuvassa hänen kävellessään. Vaikka kuvasin laajakulmalla ankeissa olosuhteissa, koko kuvan terävyys on täydellinen, kun zoomaan arvoon 100 prosenttia.

Tähtiä kuvaamassa

Yksi maisemakuvauksen lempiosa-alueistani on tähtitaivaan kuvaaminen. Käytän tähtivalokuvaukseen yleensä kiinteän polttovälin objektiiveja, koska ylimääräisestä pysähdyksestä tai kahdesta on hyötyä, mutta jos matkustan kevyellä varustuksella, esimerkiksi 16-35mm-objektiivi toimii hyvin.

Valitettavasti en saanut tilaisuutta kokeilla todellista linnunradan kuvausta, sillä Alankomaissa oli suurimman osan aikaa erittäin pilvistä ja sateista tässä kesän vaiheessa. Ja kun ei satanut ja taivas oli kirkas, oli lähes täysikuu! Lähdin silti ulos ja otin muutamia kivoja kuvia.

Kun kuu oli lähes täysi, kahdeksan sekunnin valotus todella valaisi maiseman hyvin kauniisti, mutta jos zoomataan kuvaa (napsauta suurentaaksesi), näkee, että tähdet ovat hyvin terävän selkeärajaisia koko kuvassa, vaikka kuvasin täysin avonaisella objektiivilla.

Vattimeri

Viimeinen linssitestin ekskursioni vei minut Vattimeren pohjoisosaan kuvaamaan upeita vuorovesialueita, jotka tulevat esiin laskuveden aikaan.

En pettynyt saapuessani paikalle. Minua oli vastassa ohikulkeva sadepilvi, joka kasteli minut, ja tiesin olevani oikeassa paikassa. Liejutekstuurit ulottuivat niin kauas kuin silmä kantoi ja minuun osunut sadepilvi vetäytyi pois tehden kauniita pilvimuodostelmia. Minulle nämä liejutekstuurit ovat kuin leikkikenttä. Niistä löytyy rajattomasti kokoonpanoja ja johtavia viivoja kaikkialla.

Kun menee lähelle maanpintaa, saa aivan uuden perspektiivin ja voi leikitellä viivoilla, jotka johtavat kuvaan. Liejukuviot eivät ole valtavia, joten käytin myös tässä tarkennuksen pinoamista saadakseni kaikki viivat teräviksi edestä taakse.

Tiivistettynä tämä objektiivi ei ole vain kaikin tavoin parempi kuin alkuperäinen 16-35mm, vaan se tuo myös lisää monipuolisuutta. Minun on kysyttävä itseltäni haluanko käyttää tätä suosikkiobjektiivini 12-24mm f/2.8 GM sijaan? Jos paino ei ole ongelma, valitsisin luultavasti 12-24mm-objektiivin, mutta matkoilla paino on tärkeä, joten valintani olisi 16-35mm f/2.8 GM II. On myös hyödyllistä, että yhtä suodatinjärjestelmää voidaan käyttää kaikille kolmelle objektiiville.

Yksi asia on kuitenkin varma: Sony on tehnyt hyvän päivityksen kuusi vuotta vanhaan 16-35mm GM -objektiiviin. Olen varma että monet valokuvaajat minä mukaan luettuna ilahtuvat tästä!