Jos olisit toiselta planeetalta tuleva vierailija, joka katsoo Maapalloa ensin avaruudesta, saattaisit hyvinkin pitää tätä planeettaa vesiplaneettana. Toisesta kulmasta katsoessasi saattaisit edelleen kysyä, missä älykäs elämä todennäköisimmin asuu tällä sinisellä planeetalla, kun 71 prosenttia sen pinnasta on veden peitossa.

Älykkyys ja koulutus ovat Alexis Rosenfeldin työn ydin. UNESCOn tukemaa Fondation 1 Ocean -tutkimusprojektia johtavan Alexiksen ja hänen kollegoidensa tavoitteena on löytää, dokumentoida ja tukea valtameriin liittyviä tieteellisiä hankkeita. Projektin perimmäisenä tavoitteena on auttaa meitä ymmärtämään ja suojelemaan meriä entistä paremmin. Ja kun hän käyttää sanaa ”me”, hän tarkoittaa kaikkia, sillä me kaikki turvaudumme maailman vesiin ja olemme siten niistä myös vastuussa.

”Projektin nimeksi tuli 1 Ocean, koska meillä kirjaimellisesti on vain yksi valtameri, jonka jaamme ja johon turvaudumme”, Alexis selittää. ”Vesi yhdistää koko maailmamme. Välimeri virtaa Atlanttiin, Atlantti Tyyneen valtamereen, Tyynestä valtamerestä tulee Filippiinienmeri ja Etelä-Kiinan meri, ja sieltä Intian valtameri virtaa takaisin Atlanttiin. Vain meremme ovat yhteydessä toisiinsa tällä tavalla: ne näyttävät meille maailmamme parhaat ja huonoimmat puolet.”

”Toimet tai ongelmat yhdessä paikassa aiheuttavat seurauksia myös muualla”, Alexis jatkaa, ”ja näemme tämän nykyään esimerkiksi saasteiden, elinympäristöjen häviämisen ja sukupuuton muodossa. Tehtävämme on levittää tietoa meriemme terveydestä ja merkityksestä. Maailmamme eri osien yhteydet näkyvät helposti kaukaa yläpuolelta, mutta ei ole kovinkaan helppoa saada kuvaa siitä, mitä maailman vesille todella tapahtuu. Meremme ja järvemme kimaltavat kauniisti ja piilottavat totuuden aaltojen alla näkyvästä laiminlyönnistä. Siksi tiimiimme on nyt liittynyt uusi jäsen, Lily”, Alexis hymyilee, ”ja toivomme, että Lilystä on meille paljon apua.”

Lily on sukellusrobotti, jonka Alexis toivoo lisäävän uusia mahdollisuuksia ja parantavan vedenalaisen työn laatua, mikä kaikki palvelee perimmäisiä tutkimuksen ja koulutuksen tavoitteita. ”Lily tehtiin yhteistyössä Black Whale Pictures -toimiston johtajan Antoine Dranceyn kanssa, ja Sony Europe auttoi rahoituksessa ja teknisessä tuessa”, Alexis kertoo. ”Antoine ohjaa robottia, minä toimin kuvaajana – Lily on kuin upouusi silmäpari merien syvissä osissa. Se on suunniteltu yli tuhannen metrin syvyyksiin, se voi liikkua viiden solmun nopeudella ja se on yhdistetty etäasemaan kuituoptiikalla, joten näemme kaiken mitä sekin aivan kuin olisimme itse paikalla.”

”Alkuperäiset kuvat ja videot ovat todella tärkeitä tällaisessa projektissa”, Alexis jatkaa, ”sillä löydämme jatkuvasti uusia tarinoita syvyyksistä: tarinoita, jotka ansaitsevat huomiota. Lilyssä on vastikään suunnitellut LED-valot, jotka ovat äärimmäisen tärkeät syvyyksissä, mutta sen paras puoli on se, että suunnitelman mukaisesti siihen sopii Sony Alpha 1 -kamera ja Atomos-tallennin. Niiden ansiosta voimme kuvata uskomattoman korkealaatuisia RAW-stillkuvia ja 4K- tai 8K-videota. Ja koska Sonyn Alpha-kamerat on suunniteltu toisiaan muistuttavalla tavalla, voimme halutessamme vaihtaa tilalle Alpha 7S III -kameran heikossa valossa tehtävää videotyötä varten”.

Lilyn ja sen ohjausjärjestelmä on suunniteltu niin, että Alexis voi muuttaa tehdä etäyhteyden välityksellä valotusta, tarkennusta ja jopa zoomia tarpeen mukaan. ”Tämän lisäksi on huomattava etu, että Lilyn 18 tunnin akunkesto auttaa meitä näyttämään entistä enemmän.”

”Planeetan terveyden lailla myös aika on ylellisyyttä, jota vedenalaisilla valokuvaajilla yleensä ei ole”, Alexis kertoo, ”mutta Lily tarjoaa meille mahdollisuuden johonkin, mikä on normaalisti mahdollista vain maan päällä kuvaaville valokuvaajille. Kun villieläinten ammattilainen kuvaa metsässä tai tasangolla, hän voi pysytellä asemissa tunti- tai jopa päiväkausia, kunhan hänellä on lämmin takki ja riittävästi ruokaa. Vedessä mahdollisuutemme ovat kuitenkin paljon rajallisemmat. Odotamme niin pitkään kuin mahdollista, mutta lopulta meidän on palattava pinnalle – ja parin minuutin päästä voikin tapahtua jotain jännittävää emmekä näe sitä. Lilyn avulla voimme kuitenkin piiloutua, odottaa, tarkkailla ja pitää kohteemme tarkasti näkyvissä niin kauan kuin se on tarpeen! Voimme hyödyntää tätä ominaisuutta syvien merialueiden lisäksi myös vaatimattomammissa syvyyksissä, kuten 20 tai 40 metrissä.”

Nämä ominaisuudet ovat avanneet Alexiksen työlle uusia valtavia merialueita, ”ja luonnollisesti tämä tarkoittaa myös sitä, että voimme mennä entistä kylmempiin, syvempiin ja jopa kuumempiin paikkoihin, kuten merenalaisten tulivuorten ja hydrotermisten purkausaukkojen luo, ja tutustua niiden ainutlaatuisiiin ekosysteemeihin.”

Ikävä kyllä uusien löydösten kauneuden ohella Lily on suunniteltu näkemään paljon huolestuttavampiakin asioita. ”Vaikka emme voi vielä kertoa paljoakaan lajeista, joita olemme tähän mennessä kuvanneet, yksi niistä oli punainen gorgonia Lophogorgia nodulifera Välimerellä”, Alexis jatkaa. ”Kasvien häviäminen on suuri ongelma alueella, koska meri lämpenee ja muuttuu. Nämä kauniit lajit elävät pinnan läheisyydessä mutta myös 200 metrin syvyydessä, ja ne ovat tärkeä osa ekosysteemiä sekä ruokana että muiden eläinten suojapaikkana.”

”Ja sitten on muovi”, hän sanoo synkkänä. ”Se on tärkeä osa sitä, mitä seuraamme 1 Ocean -projektissa ja Lilyllä. Ongelma on kaikille tuttu, mutta näin voimme näyttää, että tilanne on jopa pahempi kuin ihmiset uskovatkaan. Kun mietimme pinnan alle näkemistä, muovi on yksi pelottavista esimerkeistä. Tiedämme, että vain muutama prosentti merten muovista näkyy rannikoilla ja merten pinnalla ja 98 prosenttia päätyy meren pohjaan... missä se tietenkin aiheuttaa vielä enemmän vahinkoa ja mistä sitä on vaikeampi poistaa. Lilyn ansiosta valitettavasti tunnemme nyt noin tuhannen metrin syvyydessä olevia valtavia muovin hautausmaita.”

Hän jatkaa: ”Näistä paikoista voimme löytää 1970-luvulta peräisin olevaa tai jopa vanhempaa muovia. Se kertyy meriin, kun muovia pudotetaan kaduille tai jokiin, joista se päätyy lopulta mereen. Lilyn kuvamateriaalin avulla pyrimme siis osoittamaan, että muovi ei ole hajoavaa ja vaikka se on poissa silmistä – ja monen ihmisen mielistä – se ei häviä. Itse asiassa siitä tulee vieläkin vaarallisempaa, kun se hajoaa mikro- ja nanomuoveiksi. Nämä päätyvät ruokaketjuun ja ovat yhtäkkiä vaarallisia myös muille kuin merien eliöille. Muistathan, että meitä yhdistää aiemmin mainittu ’yksi meri’? Se tarkoittaa sitä, että muovi päätyy takaisin meidän ongelmaksemme oman ruokamme kautta.”

”Lily on tiimimme uusin jäsen ja yhdessä Sony Alpha 1- ja Alpha 7S III -kameroiden kanssa se tulee laajentamaan näkemyksiämme merestä”, Alexis toteaa lopuksi. ”Projekti on kuitenkin vasta alkuvaiheissaan. Lily ei ole vielä näyttänyt meille parastaan. Uskon, että se auttaa meitä ajan myötä löytämään asioita, joita emme ole koskaan aiemmin nähneet, sekä hyvässä että pahassa.”

”Meillä on paljon mahdollisuuksia ja ajatuksia: minne voisimme mennä, mitä voisimme etsiä ja miten voisimme levittää tietoa meristämme. Ei ole vielä liian myöhäistä muuttaa asioita, ja olemme kiitollisia Sonylle, että se auttaa meitä tässä projektissa.”