Valokuvaaja Florent Nicolas tuli alun perin Brittiläisen Kolumbian Tyynenmeren rannikolle ja siellä sijaitsevaan Great Bear Rainforest -sademetsään meriympäristön suojeluun liittyvän projektin puitteissa. Hän rakastui Gitga´at First Nation -territorioon, sen upeaan poukamien ja lahtien verkostoon sekä lauhkeisiin metsiin. Tämä ihastus on kestänyt jo yli vuosikymmenen ja tuottanut kahdeksan kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen kestänyttä matkaa, ja sen tuloksena on syntynyt kaunis kirja.

”Autoin hydrofoneja käyttäviä tutkijoita tallentamaan akustista dataa alueen delfiineistä ja valaista. Pyrkimyksenä oli ymmärtää, miten merenkulku vaikuttaa meriympäristöön sekä tarkkailla alueella elävien ryhävalaiden, sillivalaiden ja miekkavalaiden toimintaa”, hän selittää. ”Tehtävässä vaadittiin valokuvausta eläinten tunnistamiseksi niiden kulkiessa alueen halki, mutta kuvani todella kehittyivät, kun tutustuin rantaviivaan.”

Tässä kallioisten rantojen, hiekkaisten suistoalueiden ja puiden reunustamien purorotkojen maisemassa hän myös muodosti suhteen alkuperäisväestöön, Gitga’atin kansaan.

”Aluksi kyse oli pääasiassa valaista”, Florent sanoo, ”mutta kun tapasin alkuperäiskansaa ja ystävystyin heidän kanssaan, he esittelivät minulle territoriotaan ja arvojaan sekä veivät minut sitten tutustumaan karhuihin ja rannikon susiin. Halusin tämän projektin olevan kunnianosoitus heille ja sille tavalle, miten he elävät sovussa luonnon kanssa. Koin, että itse ihmisten kuvaaminen olisi ollut tunkeilevaa – eivätkä muotokuvat ole alaani – joten päätin osoittaa kunnioitusta keskittymällä heille ikonisiin eläimiin: susiin, karhuihin ja valaisiin.”

Mitä tulee tämän projektin kuvaamisen tekniikkaan ja tekniseen puoleen, Florentille on tärkeintä antaa kohteilleen tilaa. ”Kunnioitusta tarvitaan aina”, hän sanoo, ”ja se tarkoittaa sitä, että pysyttelen välimatkan päässä. Kun ihmiset kuvaavat safareilla esimerkiksi Afrikassa, he ajavat jeepeillä eläinten perässä, mutta täällä rannikolla kaikki on toisin. Saatamme käyttää kohdevaloa, mutta muuten kuvaus edellyttää patikointia ja odottamista. Näin eläimet ymmärtävät, että emme halua päästä niiden lähelle ja ettei niiden tarvitse pelätä meitä.

”Läsnäolo vaikuttaa valtavasti onnistumiseen”, hän jatkaa, ”ja herättääkseni luottamusta en mene koskaan piiloon. Odotus voi kestää muutaman päivän tai joskus muutaman viikon, ja koko tämän ajan sitä kuvittelee, miten susi tai karhu tulee hyvään sommitelmaan. Ja sitten tuo hetki tulee ja tuntuu kuin lahjalta. Kohtaaminen kestää yleensä vain muutaman minuutin. Enempää ei tarvita. Mutta silloin on oltava valmiina.”

Hän aloitti projektin käyttämällä useita A-tyypin Sony Alpha -kameroita, kuten Alpha 99 II, mutta: ”Muutamalla viimeaikaisella matkallani Great Bear Rainforestiin olen käyttänyt Sony Alpha 7R IV -kameraa”, Florent sanoo. ”Tämä kamera sopii täydellisesti tähän ympäristöön ja sen haasteisiin. Se on erittäin herkkä, akunkesto on erinomainen eikä kamera ole ikinä tuottanut minulle pettymystä, vaikka suurimman osan aikaa sataa ja on kosteaa. Nämä asiat ovat minulle erityisen tärkeitä, koska valmiina oleminen tarkoittaa, että kamera on asennettuna kolmijalalle ja kytkettynä päälle sekä sääelementtien armoilla tuntikausia, vaikka minä itse nukahtaisin!”

”Osa valmiutta on myös se, että kaikki tarvittavat asetukset on tehty valmiiksi”, hän jatkaa. ”Kuvaan täysin manuaalisessa tilassa käyttämällä elektronista etsintä oppaana valotuksessa, ja käytän mielelläni myös ISOa manuaalisesti varmistaakseni, että minulla on riittävä valotusaika, jotta voin vangita kohteen liikkeen. Kun on odottanut päiväkausia, haluaa terävän kuvan, joten minun kuvani ovat vähintään noin 1/800 s.”

Vaikka Florent käyttää pitkiä teleobjektiiveja, kuten FE 200-600mm f/5.6-6.3 G OSS, ja vanhempaa A-tyypin 300mm f/2.8 G -objektiivia Alpha 7R IV -kamerassaan LA-EA5-adapterin kautta, hän mielellään tasapainottaa kohteet niiden ympäristön kanssa. ”Se on minulle todella tärkeää”, hän vahvistaa, ”koska se kertoo laajemman tarinan kuin yksittäinen muotokuva. Haluan esitellä asuinympäristön ja eläinten suhteen siihen. Usein myös suljen aukkoa hieman vähentääkseni epätarkkuutta ja näyttääkseni lisää kontekstia.”

Otokset, kuten Florentin kuva valaan puhalluksesta taustalla olevan metsän kehystämänä, kertovat tämän tarinan täydellisesti. ”Tämä on juuri oikea yhdistelmä minulle”, hän selittää, ”koska siinä näkyy, miten meriympäristö on vuorovaikutuksessa sademetsän kanssa. Voi lähes kuulla puhalluksen resonoivan puiden välissä, ja luonnon välinen yhteys on hyvin selvä. Juuri tämä on projektin tarkoitus, ja tällainen tulos on minulle todella mieleen.”