Minulle kevät ja kesä merkitsevät uuden alkua. Ensimmäiset kukat ilmestyvät kirkkaissa väreissään, ja olen erityisen innostunut perhosista ja sudenkorennoista. Rakastan eläimiä, ja luonnossa niiden kanssa vietetty aika on minulle ehtymätön onnen ja inspiraation lähde. Makrokuvauksessa perhoset ja sudenkorennot ovat suosikkejani. Pidän myös kovasti linnuista, jotka ovat toimeliaita rakentaessaan pesää ja ruokkiessaan poikasia. Periaatteessa kaikki lentävä toimii minulle inspiraation lähteenä.

Kun keskittyy kuvattavaan kohteeseen, unohtaa helposti, että valo on aivan yhtä tärkeää villieläinkuvauksissa kuin minkä tahansa tyyppisessä valokuvauksessa. Tästä syystä on erityisen tärkeää valita paras vuorokaudenaika, jotta saa parhaan valon suunnan ja voimakkuuden. Valo vaikuttaa kohteen lisäksi myös siihen, miltä kuvan tausta näyttää.

Sitten on vielä sää. Taistelen ikuisesti tuulta vastaan. Tuuli on kenen tahansa makrokuvaajan pahin vihollinen. Kun käyttää isoja suurennuksia ja pieniä aukkoja saadakseen mahdollisimman laajan syväterävyysalueen, pieninkin ilmavirtaus voi saada aikaan kuvattavan kohteen ei-toivotun liikahtamisen ja pilata potentiaalisesti hyvän valokuvan.

Kuvaan nykyään Sonyn Alpha 7R IV:llä, mutta käytän joskus myös Alpha 9 II:ta. Makrokuvauksissa kiinnitän kameraan Sonyn FE 90m f/2.8 G Macro -objektiivin tai toisen valmistajan 180 mm:n makro-objektiivin sovittimen kanssa. Jos kuvaan lintuja, käytän Sonyn FE 200-600mm G -objektiivia. Jos minulla on tuuria, saan joskus lainaan täydellisen FE 600mm f/4 G Master -objektiivin.

On sanomattakin selvää, että kolmijalka on olennaisen tärkeä minun ottamissani makrokuvissa. Jotta saan hyvän syväterävyyden, kuvaan aukolla f/8 tai f/11, ja koetan pitää herkkyysarvona ISO 100 tai 200. Tällöin valotusajaksi muodostuu yleensä 1/5 – 1/50 s. Erinomaisesta automaattitarkennusjärjestelmästä huolimatta käytän yleensä manuaalista tarkennusta ja kameran sisäistä suurentavaa näkymää, jotta saan tarkennuksen ja syväterävyyden juuri haluamaani kohtaan.

Makrokuvauksessa käytän usein elektronisia tarkennuskiskoja, jotta voin ottaa useita kuvia hieman erilaisilla tarkennustasoilla. Voin sitten yhdistää ne ohjelmistolla luodakseni ”pinotun” kuvan, jossa koko kohde on tarkennettuna mutta tausta säilyy vielä epätarkkana. Tätä tekniikkaa varten kaiken täytyy pysyä täysin paikallaan: kameran, hyönteisen ja sen, jonka päällä hyönteinen on. Tästä syystä on niin tärkeää saada tuuleton päivä.

Paras neuvoni luonnossa kuvaamiseen on valita tyyni päivä, herätä varhain ja kuvata aamulla auringon noustessa. Kun lämpötila ei ole vielä noussut, hyönteiset liikkuvat paljon hitaammin ja paistattelevat todennäköisimmin aamuauringossa kehojaan lämmitellen. Ja varhainen aamu tarjoaa tietysti myös hienon valon ja mahdollisesti jopa kevyttä usvaa tai kastepisaroita, jotka lisäävät taustan kiinnostavuutta.

Lentävien lintujen kuvaaminen vaatii harjoittelua ja kameran automaattitarkennusjärjestelmän hyvää tuntemusta. Sekä Alpha 7R IV:ssä että Alpha 9 II:ssa on uskomattoman hyvä automaattitarkennusjärjestelmä. Ensiksi mainitussa on lisäksi 61 miljoonan pikselin resoluutio, jonka avulla saan tallennettua kaikki yksityiskohdat. Ja jälkimmäisellä voin kuvata jopa 20 fps:n nopeudella.

Asetan kamerani AF-C-tilaan ja tarkennuspisteiden lukitukseksi joko L tai Zone, jotta tarkennuspiste pystyy seuraamaan liikkuvaa lintua. Sitten otan kuvia jatkuvalla kuvauksella asetuksella Hi+, joka tosiaan tarkoittaa jopa 20 fps:n nopeutta Sonyn Alpha 9 II:ssa. Näin saan kuvattua erilaisia otoksia ja liikkeitä linnun lentäessä. Sitten on vielä valotusasetukset, joista valotusaika on tietysti tärkein varmistamaan, ettei liike sumene. Siksi asetan valotusajaksi vähintään 1/2000 s ja jätän sitten aukon maksimiarvoonsa. Voin luottavaisin mielin jättää herkkyysasetukseksi Auto ISO tietäen, että Sonyn Alpha 7R IV ja Alpha 9 II tuottavat hyvin vähän kohinaa, edes suuremmalla herkkyydellä. Näin voin kuvata nopeasti liikkuvaa lintua lennossa tietäen, että saan tallennettua kaikki tarvitsemani yksityiskohdat.