Syvällä koskemattomassa suomalaisessa erämaassa tapahtuu päivittäin jotain ihmeellistä. Metsän kätköihin rakennetuista kojuihin saapuvat vierailijat pääsevät kasvotusten susien ja ruskeakarhujen kanssa. Näin läheltä – melkein kosketusetäisyydeltä – ihmetyksen tunne on väistämätön.

Tunne on tuttu luontokuvaaja ja luonnonsuojelija Magnus Lundgrenille. ”On uskomatonta olla siellä karhujen ja susien kanssa”, hän muistelee, ”erityisesti siksi, että paikka tuntuu niin kotoisalta. Nämä saalistajat ovat niin lähellä, että syntyy syvä yhteys luontoon, jonka monet ihmiset ovat menettäneet tai unohtaneet. Se on muistutus perinnöstä eurooppalaisena. Nämä ovat meidän leijonamme ja leopardimme, ja meidän täytyy kunnioittaa ja juhlia niitä.” Kokemuksen ja monien muiden vastaavien seikkailujen jakajana on Magnuksen pitkäaikainen yhteistyökumppani, Staffan Widstrand, joka on myös luontovalokuvauksen asiantuntija yli 35 vuoden kokemuksella. Yhdessä heidän missionaan on muuttaa mielipiteitä ja viime kädessä suojella Euroopan petoeläimiä. ”Ihmiset eivät ajattele sitä paljoa”, Staffan lisää, ”mutta yhteisen kulttuuriperinnön, kuten arkkitehtuurin, musiikin ja kielen, joka virtaa ylitsemme joka päivä, ohella on myös luonnonperintöä. Se on lintujen laulu keväällä, metsän tuoksu tai lehtien värin vaihtuminen. Kuvittele, miltä sinusta tuntuu, kun näet oravan, jäniksen tai peuran. Petoeläinten läheisyydessä oleminen vie tuon kokemuksen täysin uudelle tasolle.”

Työskenneltyään yhdessä useissa projekteissa, mukaan lukien ”Wild Wonders of Europe” ja ”Wild Wonders of China”, kaksikko aloittaa nyt uuden hankkeen, ”Living Side by Side”. Aiemmat teokset pyrkivät antamaan ihmisille entistä selkeämmän käsityksen heidän luonnonperinnöstään. Uusi projekti menee askeleen pidemmälle ja jakaa menestystarinoita yhteisöistä, jotka elävät rinta rinnan petoeläinten kanssa. ”Wild Wonders -projekteissa oli kyse koulutuksesta ja yhteydestä”, Staffan jatkaa, ”ja niiden aikana huomasimme yhteisen intohimomme ja sitoutumisemme. Palkkasimme monia muita valokuvaajia toteuttamaan projekteja hyödyntäen valokuvauksen emotionaalista voimaa muutoksen aikaansaamiseksi. Oikeanlaiset kuvat voivat saada ihmiset ymmärtämään, että heidän omissa maissaan on upeita eläimiä. Ja kun ihmisellä on tunneside villieläimiin, niitä kunnioittaa tai suojelee todennäköisemmin.” Nyt Living Side by Side -projektin tarkoituksena on vaikuttaa EU:n päättäjiin, jotta he säilyttäisivät Euroopan suurpetojen tiukasti suojellun aseman tai parantaisivat sitä ja edistäisivät villieläimille suotuisampaa toimintaohjelmaa. ”Painopiste on yhteisen sävelen löytämisessä ja rinnakkaiselossa”, Magnus selittää, ”ja hankkeessa esitellään menestystarinoita, joilla tuetaan Euroopan johtavia villieläinjärjestöjä niiden pyrkimyksissä suojella suurpetojamme.”

Tosiasia on, että Euroopan suurpetojen näkymät ovat huonontuneet vuosien menestyksekkäästä palauttamisesta ja suojelusta huolimatta. Susien suojelua on jo heikennetty, ja karhu ja ilves voivat olla seuraavat. Mutta Staffan ja Magnus uskovat, että positiivinen kuva rinnakkaiselosta voi voittaa sydämet ja mielet puolelleen sekä saada trendin kääntymään. ”Huomaamme, että suuri osa uutisoinnista käsittelee ongelmia ratkaisujen ja mahdollisuuksien sijaan”, Staffan sanoo. ”Haluamme tuoda esiin myös muita näkökulmia. Miksi nämä petoeläimet ovat meille hyviä? Miten ne hallitsevat ja parantavat ekosysteemiä? Millä toimenpiteillä niiden rinnalla eläminen onnistuu?” ”Kyse on oikeastaan koulutuksesta”, Magnus jatkaa. ”Meidän on jaettava tietoa siitä, miten rinnakkaiselo toimii parhaiten. Ruotsissa olemme kansakuntana unohtaneet, millaista on elää susien kanssa. Ammuimme ne aikanaan kaikki, ja ne palaavat vasta nyt, joten ihmiset eivät vielä tiedä, miten elää niiden kanssa, kuinka minimoida konfliktit käyttämällä oikeanlaisia vahtikoiria, aitaustekniikkaa, valtion avustuksia, paimentamisen tekniikoiden mukauttamista...”

Yksi näistä eduista on villieläinten tarkkailu. ”Toinen hieno osa vierailua karhujen ja susien luona Suomessa oli tehokkaan villieläinmatkailun kohtaaminen Euroopassa”, Magnus sanoo. ”Huomaa heti, mitä hyötyä petoeläimistä on siellä, koska ne tuovat mukanaan tuloja ja työpaikkoja. Ihmiset tulevat vierailulle kaikkialta Euroopasta.” ”Näemme samaa kehitystä todella monissa paikoissa ympäri maailmaa”, Staffan jatkaa. ”Olipa kyse leijonista, norsuista, gorilloista tai täällä Euroopassa karhuista, ilveksistä ja susista, ikonisista elävistä villieläimistä on tulossa arvokkaita paikallisille talouksille. Maaseutu autioituu ja yksi syy on mahdollisuuksien puute. Mutta villieläimet voivat auttaa luomaan näitä työpaikkoja – oppaita, kuljettajia, vartijoita – jos niiden arvon ymmärtää.” Projekti sisältää dokumentaarista työtä, elokuvantekoa ja kirjoittamista sekä puhdasta villieläinvalokuvausta, ”joten voisi kai sanoa, että se on klassista reportaasityötä luonnonympäristössä”, Staffan selittää. ”Tarvitsemme tunteellisia otoksia ja kauniita kuvia eläimistä, mutta myös tarinoita niiden tueksi, jotta voimme kertoa todellisen tarinan rinnakkaiselosta.”

”Ja inhimillinen puoli on melkein vielä tärkeämpi,” Magnus lisää, ”sillä juuri sieltä löytyvät ratkaisut. Matkanjärjestäjät ja luonnonsuojelijat, heidän rakentamansa infrastruktuuri sekä se, miten ihmiset nauttivat näistä kohtaamisista – kaikki vievät kohti yhteistä tavoitetta.” Tietenkin myös keskinäinen yhteistyö on tärkeää. ”Minulle yksi plus yksi on viisi!” Staffan nauraa: ”Se lisää kuvien tunnelmaa, mutta yhteistyö helpottaa myös haastattelujen tekemistä, toistemme kuvaamista, ehdotusten kirjoittamista, sosiaalisen median hallinnointia... Kuvaamme enimmäkseen erikseen, mutta pohjoisen kesässä, kun ei ole oikeaa yötä, on myös hyödyllistä, kun paikalla on avustaja. Toinen pitää vahtia, kun toinen nukkuu!” Sony Alpha -laitteilla kuvatessaan kaksikko on huomannut lukuisia etuja. ”Multimediaprojektissa on valtava etu, että voin vaihtaa vaivattomasti still-kuvien ja videoiden välillä samalla kameralla ja objektiiveilla”, Magnus sanoo. ”Ja tietysti kohdetta ja katsetta seuraava automaattitarkennus sekä kuvaamisen nopeus tarkoittavat, että onnistumisprosentit ovat paljon korkeammat, olipa kohde susi metsässä tai maanviljelijä pystyttämässä aitaa.”

”Yksi suurimmista eduista minulle ovat olleet kameroiden, kuten Sony Alpha 1 -kameran, äänettömät tilat”, Staffan kertoo. ”En tiedä, kuinka monta eläintä ja lintua olen säikyttänyt pois sulkimen äänellä vuosien varrella... tai kuinka monta tilaisuutta on mennyt ohi sen takia. Kuvasin kerran lumileopardia Kiinassa, ja yhden kuvan jälkeen se kuuli minut ja oli poissa! Alpha 1 II -kameralla olisin voinut ottaa still-kuvia ja videoita eikä se olisi huomannut minua.” Molemmat kehuvat myös Sonyn teleobjektiivien sarjaa villieläinten kuvaamiseen. ”Käytämme esimerkiksi objektiiveja FE 400mm f/2.8 GM OSS ja FE 600mm f/4 GM OSS, ja ne ovat vähintään yhtä teräviä kuin muut aiemmin käyttämämme, mutta merkittävästi kevyempiä”, Staffan jatkaa, ”ja jopa muutama sata grammaa vähemmän painoa voi tuottaa terävämpiä kuvia, kun pitkiä objektiiveja on pitänyt kädessä tuntikausia.” He ovat yhtä mieltä siitä, että viime kädessä valokuvauksen voima muuttaa mielipiteitä ja haastaa ennakkokäsityksiä on elintärkeää Living Side by Side -projektin kaltaisessa projektissa. ”Pehmeät arvot ja asenteet ovat erittäin tärkeitä”, Magnus sanoo, ”ja tiedämme, että rohkaisun avulla useimmat ihmiset voivat olla ylpeitä ikonisista petoeläimistään.”

”Kyse on oikeastaan enemmän ihmisen hallinnasta kuin villieläinten hallinnasta”, Staffan toteaa lopuksi. ”Haluamme ihmisten rakastavan luonnonperintöään. Täydellistä ratkaisua ei ole, mutta on olemassa polku johonkin parempaan. Riittää, että sen näkee – silloin ymmärtää, että se on olemassa.”