Ympäröivä kylmyys

Valokuvaus on keskeinen osa elämäämme; otamme kuvia muistoiksi menneistä ajoista, mutta silti valokuva itsessään on irtonainen todellisuudesta. Kyllä, kyseessä on kiistämätön ja ikuistettu hetki, mutta se on kaksiulotteinen ilman ääniä, tuoksuja tai läsnäolon tunnetta. Siksi valokuvaustaidoissa on usein kyse siitä, kuinka hyvin valokuva voi viestiä läsnäolon tunteesta.

”Minulle,” Bertrand Bernager aloittaa ”suurin osa kyseisestä viestinnästä syntyy tekstuurista. Käytän sitä, jotta katsoja voi tuntea koskettavansa kuvattua paikkaa.”

Viimeaikainen matka Islantiin antoi täydellisen tilaisuuden testata tätä teoriaa, hän kertoo. ”Olen vastavalmistunut valokuvausopinnoistani,” Bertrand sanoo ”ja Pariisissa otin paljon kuvia kaduista ja arkkitehtuurista. Yritän silti aina haastaa itseni kokeilemaan uusia asioita. Yksi niistä oli ajatus osallistua maisemaprojektiin ja yhtäkkiä löysin itseni Islannista keskellä talvea. Olin ehdottomasti mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta juuri sitä rakastan valokuvauksessa – loputtomia mahdollisuuksia matkustaa ja olla rohkea!”

Bertrand sanoo olleensa ”ällistynyt” vulkaanisen kiven peittämästä karusta erämaasta -20 asteessa ja Atlantilta saapuvien myrskyjen piiskaamana. Mutta sillä oli juuri hänen odottamansa vaikutus.

”Maisema on täysin vieras,” hän jatkaa ”tyly, vieras aisteille ja siitä on aluksi vaikea saada selvää. Lähes yksivärinen mustan vulkaanisen kiven ja valkoisen lumen sekä jään välillä.”

Bertrand tiesi, että ilman suunnitelmaa, hän ei pystyisi toimimaan uusien ärsykkeiden ja valintojen kaaoksessa, joten Bertrand toimi oppimansa mukaan. ”Valokuvaajana sinulla on oltava kiintopiste tai keskittyminen on hankalaa ja otat kuvia sattumanvaraisesti. Rajoitteita etsien hän ”päätti, että hänen tehtävänsä oli keskittyä paikalla olon tuomaan ankaruuteen.”

Viestiäkseni tekstuurin todenmukaisesti ”kosketin kiveä ja jäätä ilman hansikasta. Mieti, voitko kuvailla makua ilman, että tunnet sen kielelläsi? Miten voit siis kertoa, miltä jokin tuntuu koskettamatta sitä ensin?”

Bertrandin kuvat Islannin suurimmasta jäätiköstä, Vatnajökullista, saavat jääluolat näyttämään eläviltä herkillä kameratekniikoilla ja taitavalla valon käytöllä, jotka ovat molemmat tärkeitä tekstuuria kuvatessa. ”Valo ja sen väri vaikuttavat pintakuvioon täysin,” hän kertoo ja jatkaa ”ja koska luolat löytyivät päivänä, jolloin taivas oli sininen, myös jää oli syvänmeren sininen. Sama etäisyyden kanssa, kovemmat valot tuovat tekstuurin voimakkaammin esiin.”

”Jokainen näistä luolista on ainutlaatuinen,” hän jatkaa ”ne ovat näkyvissä vuodenaikojen mukaan ja sitten katoavat. Se on jään luonne ja tunsin itseni onnekkaaksi nähdessäni ne.” Saadakseen jään rakenteesta kaiken irti lähikuvissa hän käytti Alpha 1 -kamerassa FE 12−24 mm f/2.8 GM -objektiivia, otti kuvia täysin avoimella 12 mm:n aukolla ja tarkensi manuaalisesti lähimpään etäisyyteen. ”Painoin objektiivin jäätä vasten, joten siinä olevat ilmakuplat ja hiekanjyvät voi nähdä. Kun olet näin lähellä, tunnet olevasi veden alla.”

Oli tärkeää kuvata täysin avoimena ja luoda kevyt terävyysalue, ja luotettava Alpha 1 -kamera oli tehtävään juuri sopiva. ”Ilman pysäyttämistä,” hän sanoo, ”laajat himmentimet luovat terävän ja sumean välille kontrastin, joka tekee luonnollisista rakenteista merkittävämpiä. Ne näyttävät terävimmiltä ja kolmiulotteisilta.”

Kyseinen kontrastin muoto on myös nähtävillä Bertrandin kuvissa Diamond Beachina tunnetusta Breiðamerkursandur-tasangosta, missä pienet jäähiutaleet sekoittuvat mustaan hiekkaan ja loistavat auringon kanssa kilpaa. ”Kuten sanoin,” hän kertoo ”kontrasti pitää katseesi terävässä pintakuviossa, mutta tällä kertaa hidas suljinaika sumentaa aallot ja liikuttaa niitä ympäröivää hiekkaa. Valotusaikani oli 10 sekuntia.”

Itse asiassa, hän jatkaa, ”se oli yksi harvoista kerroista, kun käytin kolmijalkaa tämän matkan aikana. Alpha 1 -kameran sisäänrakennettu, viisiakselinen kuvanvakautus on niin hyvä, että tarvitsen ”tukijalkoja” ainoastaan pitkän valotusajan tai yökuvauksen aikana.”

”Olen käyttänyt Sonyn Alpha 1 -kameraa vuoden verran,” hän jatkaa ”ja se on todellinen ammattilaisen työkalu, koska siinä on kaikki ominaisuudet. 50-megapikselin tarkkuus on erinomainen kuvanlaadulle, samoin kuin dynaaminen alue. Se toimii myös vähäisessä valossa, siinä on hämmästyttävät automaattitarkennusominaisuudet ja se on rakenteeltaan kuin tankki. Työskentelin -20 asteessa tuulen ja lumen keskellä, eikä kamera sammunut kertaakaan.”

”Alpha 1 on rakennettu niin, että voit luottaa siihen,” Bertrand päättää ”ja sillä voi kuvata mitä tahansa, joten se on myös täydellinen työkalu kokeilua varten. Maisemat olivat minulle yhtä uusia kuin Islanti, ja toivon palaavani kesällä, joka on vuodenaikana täysin erilainen. Ihka uusi paikka kokea – ja koskettaa – ja olen iloinen, että minulla on matkassani Alpha 1.”