Syötävän hyvää

”Useita kertoja urani aikana minua on pyydetty kuvaamaan jotain ydinosaamiseni ulkopuolelta, ja useimmiten olen kieltäytynyt, mutta ruokien valokuvaaminen on aina kiehtonut minua”, sanoo Kate Kirkman. ”Se on luovaa ja haastavaa, joten työtarjouksen saadessani rakastan sitä.”

Pääasiassa muotokuviin erikoistunut Kate ottaa usein kuvia henkilöbrändäystä varten asiakkainaan mm. kokkeja ja ravintoterapeutteja. Lisäksi hänen taustansa on kuvataiteissa ja hänellä on silmää yksityiskohdille, joten ruoka sopii mainiosti mukaan. Jopa niin hyvin, että hän ylläpitää nyt myös ruokavalokuvaukseen liittyvää verkkosivustoa foodbylumiere.co.uk.

”Minua kiehtovat ruokien valokuvaamisessa pienet yksityiskohdat”, hän jatkaa. ”Se voi näyttää yksinkertaiselta, mutta siihen joutuu näkemään valtavasti vaivaa niin teknisesti kuin esteettisesti. Huipputasolla ruokia ja rekvisiittaa varten saattaa olla käytettävissä stailisteja, mutta useimmiten stailaamisesta täytyy huolehtia itse. Sommittelu ja värioppi ovat hyvin tärkeitä, kuten myös valaistus. Jotkin kuvat ovat pelkistettyjä, toiset hyvin monikerroksisia – annoksesta ja ravintolasta riippuen jokainen ruokatarina onkin omanlaisensa.”

Näin Kate kertoo hiljattain työn alla olleesta projektistaan: ”Se tehtiin viehättävälle gastropubille nimeltä The Hundred. Tämä projekti nosti esiin ruokien suunnittelijoiden vaikutuksen kuvauksiin. Itse saattaa haluta kuvata tietyllä omaan tyyliin sopivalla tavalla, mutta kokilla tai stailistilla on omat ideansa”, Kate selventää. ”Tässä tapauksessa he halusivat hyvin yksinkertaista ja riisuttua. Kuvassa ei saanut olla mitään, mikä veisi huomion pois ruuasta”, hän lisää. ”Sen lisäksi he halusivat käyttää pubin omia pöytiä ja seiniä antamaan kokonaisvaltaista tunnelmaa.”

Kate kuvasi ruokaa flat lay -sommitelmina ja lisäksi tavallisemmista kuvakulmista sekä sisäkuvia ravintolatilasta. Hänen mukaansa lintuperspektiivistä on tullut hyvin suosittua. ”Se on luultavasti tärkeintä monissa kuvauksissa. Sitä näkyy paljon sosiaalisessa mediassa, ja syyt ovat selkeitä: se on komeaa ja näyttävää, pöydän pinta toimii valmiina taustana ja rajauksen kanssa voi leikitellä luovasti”, hän sanoo. ”Ainoa tapaus, jossa se ei toimi, ovat ´korkeat’ ruuat. Jos halutaan kuvata mahtavan iso burgeri tai vohvelipino, on aika vaihtaa perspektiiviä.”

”Lintuperspektiiviä varten kiinnitän Sonyn Alpha 7R IV:n omatekoiseen telineeseen, joka on parin valotelineen päällä”, hän sanoo. ”Se antaa enemmän vakautta ja joustavuutta kuin kolmijalan käyttö. Liitän kameran näyttöön tai kannettavaan tietokoneeseen ja sommittelen sen avulla liikutellen kohdetta – enkä kameraa – sinne, missä se toimii parhaiten”, hän jatkaa. ”Vaihtaminen ihmisperspektiiviin, eli kuvaaminen noin 20-45 asteen kulmasta, on itse asiassa konstikkaampaa, sillä se tuo huoneesta enemmän mukaan kuvaan, ja tietysti kaikki kuvassa näkyvä täytyy valaista tai stailata.”

Kate tarkentaa mieluiten manuaalisesti Sonyn Alpha 7R IV:n Focus Peaking ‑toiminnon avulla. “Määritämme usein syväterävyyslaskureilla, kuinka suuri osa kohteesta täytyy pitää terävänä. Käytän tavallisesti FE 50mm f/2.8 Macro -objektiivia, koska se on pieni ja kevyt, aukko kuitenkin täysin auki, jolloin tarkennus voi olla hyvin matala. Haluan saada ihanteellisesti 90 % kohteesta tarkaksi, esimerkiksi suurimman osan lautasesta ja ruokailuvälineistä sekä ruuan. On siis normaalia, että aukko pienenee hieman, mutta se ei ole ongelma kameran ollessa lukittuna paikalleen.”

”Alpha 7R IV:n käyttämisessä hienoa on myös se, että tiedän 60,2 megapikselin resoluution ansiosta voivani ottaa annoksesta yhden kuvan ja rajata siitä useita sommitelmia”, Kate jatkaa. ”Yhdistettynä alhaisiin ISO-arvoihin siitä saa upeita tulosteita. Se on tärkeää, sillä monet kuvista on tarkoitettu lehtiin tai ruokalistoihin, jolloin selkeys on ensisijaista.”

On kuitenkin tärkeää varoa heijastuksia. ”Jos niihin ei kiinnitä huomiota, tulos voi olla painajaismainen”, Kate huudahtaa. ”Ne tuovat kuvaan räikeää ja rumaa kontrastia ja vievät huomion pois ruuasta. Ratkaisemme ongelman käyttämällä pehmentäviä valonmuokkaimia, kuten tasovaloja, ja valitsemalla myös mattapintaisia tai runsaasti patinoituneita ruokailuvälineitä ja lautasia. Valon sijaintia ei todellakaan halua säätää heijastusten perusteella, vaan sen perusteella, mikä on kohteelle parasta. Jos mikään muu ei auta, kiillon voi poistaa mattapinnan antavilla suihkeilla. Älä sitten vaan syö enää mitään annoksesta, joka käsitelty näin!”

Katen mukaan iso merkitys onnistumisen kannalta on osata hyödyntää kameran Live View -näkymää parhaalla mahdollisella tavalla. ”Kun näen kuvan suoraan kennolta, voin muuttaa valotusta ja tarkennusta helpommin. Kun kamera on sitten vielä kolmijalalla tai telineessä, voin valaista jatkuvalla valolla salaman sijaan, mikä auttaa minua valtavasti valaistuksen hahmottamisessa”, hän sanoo. ”Itse asiassa käytämme salamaa vain, kun meidän täytyy pysäyttää yksityiskohtia esimerkiksi kuvatessamme kaadettavaa ruokaa tai ravistellessamme tomusokeria ilmaan.”

”Haluan yleensä pitää valaistuksen mahdollisimman luonnollisena mutta esitellä myös ruuan muotoa ja koostumusta”, hän jatkaa. ”Se muistuttaa tietysti hyvin paljon perinteisen asetelman valaistusta eli on aivan päinvastainen kuin muotokuvissa usein käyttämäni. Jos valoa suuntaa liikaa edestä, kohde voi näyttää hyvin litteältä. Tässä kirkkaasti valaistut kohdat ja varjot ovat paljon tärkeämpiä, joten valaisen monesti sivulta tai paljon enemmän takaa. Jos kohde on läpikuultava, käytän pelkästään taustavaloa ja heijastimia tai valkokankaita apuna.”

”Kuten minkä tahansa aiheen kanssa, tärkeintä on kuitenkin kehittää oma tyyli”, hän toteaa lopuksi. ”On tiedettävä, miten haluaa kuvata, ja itse suosin tunnelmallisempaa kontrastilla, valolla ja varjolla leikittelyä. On ihan ok, jos asiakas haluaa jotain muuta, täytyy vain osata mukautua. Perimmäinen tehtävä on saada ruoka näyttämään syötävän hyvältä. Kun työ on tehty, niin saakin tehdä. Se on ehdottomasti parhaita syitä tehdä ruokakuvauksia!”